”Logiikalla tai niin sanotuilla järkiperusteluilla ei tämän vuoksi ole todellista merkitystä uskonnollisista kysymyksistä käytävissä keskusteluissa.” - Helsingin käräjäoikeus 8.9.2009
Karmea sitaatti, mutta valitettavasti täyttä totta. Kyseessä on oikeuden näkemys siitä, miksi Halla-aho piti tuomiota uskonrauhan rikkomisesta. Islamin mukaan Muhammed nai 6- tai 7-vuotiaan tytön, ja täytti avioliiton tämän ollessa 9-vuotias. Hartaan muslimin on noudatettava sunnaa, eli Muhammadin elämäntapaa. Tästä johtuen on ymmärrettävän loogista päätellä kyseisen uskonnon hyväksyvän pedofilian. Toisena vaikuttimena tähän näkemykseen voidaan pitää liiankin usein jopa mediassa kuulemiamme uutisia, joissa pikkulapsia on naitettu vanhoille miehille.
Länsimaisessa yhteiskunnassa on hyvin yleistä kritisoida asiaa kuin asiaa. Meillä sananvapauteen kuuluu myös pilkkaaminen, eli voimme vitsailla asiasta kuin asiasta. Näin sitä luulisi, mutta näin ei ole. Meillä on olemassa jonkinlainen kaksoisstandardi siitä mitä voimme sanoa. Voimme esimerkiksi haukkua kristinuskoa vaikka kuinka. Voimme erään bändin sanoitusten mukaisesti rinnastaa sen pedofiliaan ilman minkäänlaista loogista päättelyketjua. Tästä löytyy esimerkki, josta ei seurannut mitään. Jos otammekin kohteeksi islamin niin tilanne on toinen. Se tie johtaa rangaistukseen.
Välillä en voi kuin hämmästellä mitä yhteiskunnassamme tapahtuu. Saamme lukea bloginpitäjien tuomioista, joista vastaan tulee myös ehdottomia rangaistuksia. Toisaalta saamme lukea seksuaalirikoksista, joista selviää jopa ehdollisella rangaistuksella. Saamme lukea Itä-Suomen hovioikeuden päätöksistä, jotka suoranaisesti nostavat niskakarvat ylös. Luemme tänään 8. syyskuuta 2009 uutisen, jonka mukaan länsimaisessa sivistysvaltiossa bloggaajalla annetaan tuomio uskonrauhan rikkomisesta, eli yleisesti jumalanpilkasta, vaikka bloggaaja on päätynyt näkemykseensä hyvin ymmärrettävistä syistä.
Odotan käsittelyä hovioikeudessa. Halla-aho vie asian eteenpäin, uskoisin myös syyttäjän tekevän samoin. Jostain olen kuitenkin tyytyväinen. Uskoin ennen tätä päivää, että Halla-aho saa tuomion kiihottamisesta kansanryhmää vastaan, sillä nähdäkseni melkein mikä tahansa syy kelpaa tuomion perusteeksi. Nyt onneksi oikeus voitti.
Jokainen alkuperäisen kirjoituksen lukenut tietää mistä oikeasti on kyse. Yksinkertaisesti kaksoisstandardeista. Halla-ahon kirjoitus vertaili sitä, että toisesta kansanryhmästä saa sanoa vaikka mitä, mutta toisesta ei. Vaikka Halla-ahon vertauksessa toinen kansanryhmä oli suomalaiset, niin lehdistöstä löytyy myös muita oivia esimerkkejä. Amerikkalaisia, jolla viitataan Yhdysvalloissa asuviin, saa halventaa vaikka kuinka. On toki totta, että perinteisessä mielessä amerikkalaiset eivät varsinaisesti ole kansa, mutta yleisesti ottaen kansanryhmää voidaan tulkita väljemmin.
Jään edelleen pohtimaan uskonnon kritisointia. En uskalla enää väittää, ettei Joulupukkia ole olemassa. Se voidaan tulkita uskonrauhan rikkomiseksi. Monet lapset todella uskovat Joulupukkiin. Se on tunnekysymys, eikä siihen nykytiedon mukaan ole syytä puuttuu loogisella päättelyketjulla, sillä joku lapsi voi vielä loukkaantua.
En ole pitkään aikaan kirjoittanut juuri mitään maahanmuuttopolitiikasta. Minua ketuttaa liikaa, mutta avaan sanaisen arkkuni nyt. Tämä on tajunnanvirtaa siitä miten itse hahmottelen nykyisen tilanteen. Tällaista hahmottelua kannattaa itse kunkin tehdä.
Monia askarruttaa nykyisen maahanmuuttopolitiikkamme tulevaisuus. Astrid Thorsin masinoima laki on jo alkumetreillä osoittautunut epäonnistuneeksi. Tämä oli itsestään selvää, mutta sitä ei haluttu ymmärtää. Äänestäjät ymmärsivät, ja kirjoittivat nimensä Juha Mäki-Ketelän adressiin. Äänestäjät eivät silti saaneet näyttää tahtoaan, vaan heidät sivuutettiin. Nyt alkaa kuulua toisenlaisia äänenpainoja.
Kun lakia käsiteltiin eduskunnassa, ja kun sitä valmisteltiin, niin saimme myös kuulla soraääniä. Nämä eivät todentuneet eduskunnan äänestyksessä. Nyt kuitenkin mm. Kokoomuksen Zyskowicz ja demarien Rajamäki ovat esittäneet todella selkeää kritiikkiä. Merkittävintä tässä on kokoomuslaisen Zyskowiczin hyökkäys niin sanotusti oman hallituksen ministeriä vastaan. Todettakoon nyt, että jo paljon aiemmin Kokoomusnuoret ovat vaatineen Thorsin eroa. Tämä osoittaa nyt sen, että kriittinen näkemys ei olekaan Perussuomalaisten monopoli. Valitettavasti huomaamme pikaisesti, että muut eivät halua leikkiä samalla hiekkalaatikolla, koska suhtautuvat ennakkoluuloisesti Perussuomalaisiin.
Spekulointi on vahvaa. Miksi yhtäkkiä syntyy näin vahvoja suunnanmuutoksia? Viimeisimpien tutkimusten mukaan Kokoomus on yksi maahanmuuttomyönteisimmistä puolueista. Silti juuri Kokoomuksen parista on viime aikoina löytynyt kritiikkiä. Nähdäkseni tämä osoittaa sen, ettei puolue ole yksimielinen maahanmuuttopolitiikan suhteen. Toinen selitys on vieläkin loogisempi. Viime aikojen selvästi nähty trendi eli nimenomaan humanitaarisen maahanmuuton selkeä lisääntyminen on herättänyt tuntoja äänestäjissä. Vastaanottokeskuksia rakennetaan ympäri Suomea, eikä välttämättä mihinkään syrjään, vaan esimerkiksi Helsingin keskeisille huippuhyville asuinalueille. Kansa ei hyväksy, ja kansa on yhtä kuin äänestäjät. Yleinen mielipideilmapiiri tulee selkeämmin esille, jolloin Kokoomus tuntuu vastaavan äänestäjien näkemyksiin.
En yhtään epäile sitä, ettei kriittisiä näkökantoja löytyisi jokaisesta puolueesta. Monet jotenkin automaattisesti lukkiutuvat näkemyksiin, ettei kritiikkiä löydy kuin tietyistä puolueista. Kyllä sitä löytyy, mutta sitä ei välttämättä uskalleta tuoda esille. Jopa Zyskowicz on nostattanut suvaitsevaiston tuntoja, joten myös Beniä on syytetty rasismista. Myös ministeri Thors epäsuorasti viittaa rasismiin. Tämä pelko syrjäyttää rationaalisen ajattelun. Kuitenkin lähtökohtaisesti koen nopeat muutokset tällaisissa poliittisissa näkemyksissä pääosin äänien kalasteluna. Tämä siksi, että edessä on europarlamenttivaalit. Jotta tämä ei olisi pelkkää äänien kalastelua, niin pitäisi näyttää näkökannat toteen. Tässä on suuri riski sille, että äänet hajaantuvat, eikä mitään muutosta oikeasti tapahdu.
Mikä on se muutos mitä pitäisi tapahtua? Tämä on normaali kysymys. Ainakin minulta odotetaan yhtä jos toista. Sitten petytään, kun Johannes ei muuta valtiomme maahanmuuttopolitiikkaa Vantaan kaupunginvaltuustosta käsin. Tarkoitukseni tässä kirjoituksessa ei edes ole pureutua muutoksiin. Jussi Halla-aho on selkeästi tuonut esille muutamassa maahanmuuttopolitiikkaa hahmottelemassa kirjoituksessa mitä voitaisiin tehdä. Nähdäkseni tilanne on nyt erittäin vakava, jolloin näitä poliittisia ratkaisuja pitää tehdä. Nämä poliittiset ratkaisut eivät ole mitenkään sidoksissa muiden maiden ratkaisuihin, vaikka monesti niin annetaan ymmärtää. Lakimuutoksen yhteydessä Thors painotti, että nyt luodaan yhtenäistä linjausta eli yhdenmukaistetaan EU-maiden linja. Nyt on selvinnyt, ettei mitään yhtenäistä linjausta ole, eikä sitä ihan heti ole tulossa. Thors puhui potaskaa. Sidos muualle löytyy vain siitä, että jos muualla kiristetään maahanmuuttopolitiikkaa, niin se näkyy täällä humanitaarisen maahanmuuton lisääntymisenä.
Nyt olennaista on erottaa kaksi toisistaan eriävää asiaa; maahanmuuttopolitiikka ja jo maassa asuvien maahanmuuttajien tulevaisuus. Nämä toki ovat siinä mielessä sidoksissa toisiinsa, että maahanmuuttopolitiikan myötä maassa olevien maahanmuuttajien määrä kasvaa. On kuitenkin naiivia kuvitella maahanmuuttajien vain jotenkin sormia napsauttamalla katoavan yhteiskunnastamme. Miksi haluaisimme yhteiskuntaamme assimiloituneiden työtätekevien maahanmuuttajien poistuvan hyödyntämään jonkin muun maan kansantaloutta? Se ei ole mitenkään järkevää. Toinen kysymys on se, että meillä moni maahanmuuttaja omaa Suomen kansalaisuuden. Esimerkiksi somalivähemmistön määrä kaksinkertaistuu kun tarkastellaan Somalian kansalaisten sijasta somalia äidinkielenään puhuvien määrää. Kansalaisuuden voi myös saada vaikka kaikki ehdot eivät täyttyisi. Tässäkin toiset pääsevät sieltä missä rima on matalin ja toiset joutuvat tekemään kaikkensa päästäkseen riman ylitse.
Eittämättä sosiaaliturvan varassa elävät maahanmuuttajat ovat ongelma. Tätä ongelmaa ei pidä paisuttaa, joten siksi pitää pyrkiä vaikuttamaan maahanmuuttopolitiikkaan. Näkisin kuitenkin järkeväksi estää nykyisten maahanmuuttajien syrjäytyminen, sillä tämä on todellinen riski. Se on nähty niin Ruotsissa kuin esimerkiksi Ranskassa. Meillä ei ole mitään syytä kuvitella, ettei meillä kävisi samoin. Meillä takuulla käy samoin, mutta ongelmat on minimoitava. Tilanne kuitenkin on se, että meillä maahanmuuttajien määrä on suhteellisen pieni. Humanitaarinen maahanmuutto juuri nyt kasvaa, ja se vain lisää epäonnistumisen todennäköisyyttä entisestään. Nyt olisi syytä hoitaa tämän hetkiset ongelmat, tai edes osa siitä.
Olen monesti pohtinut miten pitäisi kotouttaa. Tämä termi kotouttaminen on nyt yhtä tyhjän kanssa. Se tuntuu olevan vain monikulttuurista liturgiaa, ei mitään muuta. Historiallisista syistä myös joudun miettimään miksi pitää ”kotouttaa”? Eivät ennenkään suuret teollisuuspohatat tarvinneet mitään kotouttamisohjelmia. Tilanne on nyt kuitenkin aivan toinen. Silloiset työtä tekevät maahanmuuttajat olivat yleensä Suomea lähellä olevista kulttuureista toisin kuin nyt. Kulttuurierot ovat kasvaneet merkittävästi, eli rautalangasta vääntäen; mitä kaukaisempi kulttuuri sitä hankalampaa kotoutuminen on.
Yksi helpoimpia tapoja kotoutua on työnteko. Tämän vuoksi työtä tekevät yleensä kotoutuvat suomalaiseen yhteiskuntaan muita helpommin. En ole tarkastellut eroja matalapalkka- ja korkeapalkka-alojen välillä, mutta jo pelkästään omin silmin voi todeta hyvissä hyvin palkatuissa työtehtävissä olevien integroituvan muita paremmin. Jos taas työtehtävät ovat niitä mitä suomalaiset eivät välttämättä halua tehdä, niin meillä on ongelma. Meille syntyy jonkinlainen uusi yhteiskuntaluokka, joka elää niukinnaukin pienellä palkalla ja tämä ryhmä on täynnä maahanmuuttajia. On itsestään selvää, ettei tällainen tilanne palvele yhteiskuntaan integroitumista, vaan voi ja hyvin todennäköisesti synnyttää jonkinlaista radikalismia, ehkä kapinamielialaa.
Kielenopetus on monesti tapetilla. Osittain kyllä syystä, sillä kielikursseille tulevien maahanmuuttajien välillä on tasoeroja. Ihan oikeasti, eivät he vain ole lutuisia maahanmuuttajia, vaan he ovat ihmisiä. Kuten meillä valtaväestössä, niin myös heillä on erilaiset kyvyt oppia. Tätä ei mielestäni ole huomioitu tarpeeksi hyvin, vaikka integroituminen yhteiskuntaan lähtee juuri kielen oppimisesta. Monesti kyllä kuulen vähätteleviä sävyjä suomen kielen tarpeesta, jota en pysty käsittämään. Vaikka itse työtehtävän hoitaminen ei välttämättä edellytä suurta kielitaitoa, niin meillä työyhteisö rakentuu sosiaaliseksi verkostoksi, johon sisään päästäkseen tarvitaan kielitaitoa. Tämä sosiaalinen verkosto nimenomaan toimii yhteiskuntaan sulauttavana. Jos elät omassa pienessä piirissäsi, niin varmasti vastaan tulee ongelmia.
Olen myös pohtinut mikä hyöty on maahanmuuttajille tarjottaville sosiaalisille tiloille. Monesti tai lähes aina ne ovat monikulttuurisuutta edistävin toimijoiden hallinnoivia, joten ne eivät välttämättä edistä integraatiota, vaan ylläpitävät maahanmuuttajien omaa kulttuuria ja ehkä luovat mielikuvaa, ettei tarvitse sulautua yhteiskuntaan. Mielestäni yhteiskunnan ei pidä tukea tällaista toimintaa, vaan pitää asettaa tulostavoitteita. Jos tästä ei ole hyötyä, niin ei tipu rahaakaan. Nyt liian helposti annetaan rahoitusta todella heppoisin perustein. Tulostavoite ei tarkoita sitä, että kirjoitetaan jokin raportti, jossa mielin kielin kerrotaan kaikkea kivaa, vaan täsmälleen sitä, että on tilastoitavaa faktaa ja hyvin selkeästi toteen näytettäviä tuloksia. Kuitenkin olen pohtinut julkisen sektorin hallinnoimien tyhjillään olevien tilojen kohtaloa. Näkisin kyllä järkevämmäksi käyttää tiloja kuin jättää ne käyttämättä. Tämä ylipäätänsä riippumatta siitä ketkä tiloja käyttävät, mutta kuitenkin siten, ettei purkutuomion saaneita kiinteistöjä remontoida vain tietyn tarkoituksen takia. Korostan tässä omaa halukkuutta tehdä jotakin, enkä yhteiskunnan tyhjää lompakkoa.
Vielä eräs tärkeä asia, eli miksi integraatio epäonnistuu. Edellä toin jo esille sen, että kasvava maahanmuutto lisää ongelmia, jos entisiä ongelmia ei ole ratkaistu. Tämä näkyy selkeimmin humanitaarisen maahanmuuton kanssa ja myös kiintiöpakolaisten osalta. Monesti valitettavasti maahanmuuttajat nähdään yhtenä ryhmänä, mutta oikeasti, kaikkien kanssa ei ole ongelmia. Edellä ja monissa aiemmissa kirjoituksissa olen tuonut esille sen, että kotouttamisessa ei välttämättä edes pyritä integraatioon, vaan monesti vain hehkutetaan monikulttuurin mahdollisuuksia ja pyritään turvaamaan maahanmuuttajan oma kulttuuri. Tässä tulee nimittäin vastaan se iso ongelma. Esimerkiksi hehkutuksen vuoksi maahanmuuttajat eivät ymmärrä mikä on soveliasta ja mikä ei. Suvaitsevaisto tekee karhunpalveluksen koko yhteiskunnalle.
Islamilainen ei välttämättä ymmärrä miten maallinen laki voi olla islamilaisen yläpuolella. Siihen päälle vielä kulttuuriset perinteet, jotka eivät välttämättä ole länsimaiselle yhteiskunnalle soveliaita. Kuitenkin heidän kulttuurinsa ja uskontonsa tärkeyttä on hehkutettu. Tällöin he eivät välttämättä ymmärrä mikä heidän kulttuurissaan tai uskonnossaan on länsimaalaisittain pielessä, joten he jatkavat entiseen malliin. Tämä jo pelkästään on niin iso ongelma, että meidän pitää viheltää peli poikki. Emme me voi ottaa lisää maahanmuuttajia, jos entisetkään eivät tiedä miten yhteiskunnassamme pitää toimia.
Palaan itsekeskeisesti omaan itseeni. Oma tavoitteeni Vantaan kaupunginvaltuustossa on tuoda esille selkeitä epäkohtia. Päätöksenteko on monesti sitä, ettei tiedetä mihin rahaa oikeastaan menee. Pyrin selvittämään juuri näitä asioita, mutta helppoa se ei ole. Nämä pitää tuoda äänestävien kansalaisten nähtäviksi. Olen täysin sitä mieltä, että jos emme muuta maahanmuuttopolitiikkaamme hyvin merkittävästi, ja jos emme paneudu nykyisten maahanmuuttajien kotoutumiseen, niin näemme lähivuosina muun maailman kokemat ikävät ilmiöt. Minulle ei ole selvinnyt miksi nämä ikävät ilmiöt eivät rantautuisi tänne. Moni suvaitsevaiston edustaja väittää ettei näin käy, mutta mitään ei kuitenkaan tehdä. Nyt jo pelkästään järkeä käyttämällä nähdään kustannusten nousu, puhumattakaan siitä mitä paljastuu julkisen sektorin budjetteihin piilotetuista kuluista. Kulut kasvavat, mutta yhteiskunnasta syrjäytyminen vain lisääntyy. Tämä on jotenkin niin ristiriitaista kuin olla voi, mutta se juuri kertoo toimimattomuudesta.
Europarlamenttivaalien ehdokasvalinnat ovat loppusuoralla. Näyttää siltä, että poliittisella kentällä on niin sanotusti musta lammas, jota muut pyrkivät potkimaan ja mollaamaan. Kuulostaa räikeältä rasismilta. Todellisuudessa tarkoitan nyt sitä, että meillä mitä ilmeisimmin tulevissa vaaleissa on mahdollisuus äänestää ehdokasta, joka ei ole sitoutunut mihinkään puolueeseen. Jussi Halla-ahon taakse on kerätty jo yli 3000 kannattajakorttia. Irvikielet puhuvat, että valitsijayhdistyksessä on enemmän jäseniä kuin Vihreissä tai Perussuomalaisissa
Kuten olen aiemmin tuonut esille, niin olen todella pettynyt Perussuomalaisten puoluehallituksen päätökseen jättää Halla-aho rannalle. Puolueen päättävistä elimistä minulle on informoitu tällaisen näkemyksen esille tuomisen olevan puolueen hajottamista, jota en nyt oikein pysty ymmärtämään. Joka tapauksessa Halla-ahon hylkääminen tuli selväksi jo ennen kuin kannattajakortteja oli ryhdytty keräämään. Nyt kortit ovat kerätty, joten pallo on Halla-ahon käsissä. Me odotamme, että äänestäjät saavat ehdokkaaksi sen ehdokkaan kenet he haluavat. Nykyinen puoluejärjestelmä ei välttämättä tarjoa siihen mahdollisuuksia, mutta onneksi meillä on mahdollisuus tuoda näkemyksemme esille keräämällä kannattajakortteja. Pelkästään valitsijayhdistyksen ehdokkaana oleminen näin erikoislaatuisissa vaaleissa on historiallista.
Kulttuuri on toki tärkeä osa suomalaista yhteiskuntaa. Kulttuurilta pitää kuitenkin odottaa tuloksia. Pitää olla tulostavoitteet, ja edes jonkinlainen pyrkimys rahoittaa toimintansa ilman veroista maksettuja yhteiskunnan tukia. Näkyykö tässä jotain passiivisuutta rahoituksen hommaamisessa, eli onko vain turvauduttu siihen, että yhteiskunta maksaa, eikä edes yritetä hankkia uusia rahoituskanavia? Menestyvät kulttuuritapahtumat tasan tarkkaan saavat yrityksiä sponsoreikseen jos haluavat. Monet haluavat, mutta monesti kuitenkin tämä on jotenkin nihkeää. Monesti miettii sitä, ovatko taustalla vielä vanhat kiihkososialismin tai taistolaisuuden haamut, jotka aikanaan elivät vahvasti kulttuuriväen parissa? Toivottavasti ei.
Pohdin hetken voiko kulttuuritapahtumien tukia pitää talouden elvytystoimina. Päädyin nopeasti tulokseen, että ei. Tapahtumat kyllä työllistävät ja pistävät rahaa kiertoon. Ongelma vain nyt on siinä, kuinka moni tavallinen ihminen pystyy ottaamaan osaa näihin tapahtumiin? Minulla on vähän sellainen pelko, että nyt säästetään nimenomaan kulttuurimenoista. Ja kyllä tässä kasvava työttömyyskin varmasti näkyy. Tämä saattaa johtaa kulttuuritapahtumien tulojen erittäin suureen laskuun. Tappion tekeminen ei ole järkevää, jolloin voidaan hyvin pohtia mielekkyyttä lähteä tekemään tappiota.
En näe järkeväksi ylläpitää verovaroin mitään sellaista mitä ei voida pitää yhteiskunnallisesti elintärkeänä. Vaikka olenkin kulttuuri-ihminen, niin suhtaudun vähän skeptisesti näiden kulttuuritapahtumien yhteiskunnalliseen tärkeyteen. Ylipäätänsä näin taantuman aikana pitäisi satsata peruspalveluihin, sillä yhteiskuntamme on rakennettu hyvinvointivaltioksi, jonka tehtäviin peruspalveluiden ylläpito kuuluu. Se taas on eriasia, onko tässä hyvinvointivaltiomallissa mitään järkeä.
Toinen erittäin tärkeä toimi on nyt investointien lisääminen. Taantuman ja ennen kaikkea laman aikaan on erittäin halpaa rakentaa. Viime laman aikaan Helsinki rakensi uusia asuinalueita ja pisti paljon muutakin uuteen uskoon. Vantaalla tätä ei osattu tehdä, mutta nyt näyttää siltä, että Marja-Vantaa rakennetaan. Tällaiset investoinnit maksavat itsensä takaisin. Ensinnäkin ne tuovat taantuman tai laman aikana työtä. Kuten tiedettyä, niin tällaisena aikana työpaikat monesti katoavat takamuksen alta, mutta tällaiset hankkeet tuovat uutta tilalle. Toisekseen nämä hankkeet tuovat jatkossa uusia veronmaksajia. Kuitenkin on sen verran käytettävä järkeä, ettei kaikkea kannata tehdä. Joku tienpätkä voidaan jättää rakentamatta, jos sen hyötysuhde on heikko, ja jos niitä rahoja tarvitaan muualla.
Lisätään avoimuutta, ja tuodaan esille mitä valtuuston kokouksissa oikeastaan puhutaan:
Valtuuston kokous venyi kolme ja puolituntiseksi. Tuntui välillä siltä, että vanhoja asioita kaivellaan esille aivan turhaa, vaikka asiasta ollaan tekemässä yksimielinen päätös. Lienee syytä hieman valaista valtuuston toimintaa.
Kaupunginvaltuusto käytännössä nuijii lävitse aiemmin valmistellut asiat. Aina silloin tällöin tulee vastaehdotuksia, joista joudutaan keskustelemaan ja lopulta äänestämään. Yleensä tehdään vain ponsi tai sitten lisätään pöytäkirjaan lausuma. Varsinainen työ tehdään jo paljon ennemmin lautakunnissa. Tämä menee oikeastaan samalla tavalla kuin eduskunnassa, jossa valiokunnat valmistelevat asiat.
Tiettyjä esityslistan kohtia käytiin lävitse jo viime torstaina pidetyssä valtuustoinfossa tai selostustilaisuudessa. Siellä tuli esille kysymyksiä, joihin vastaus annettiin kysymyksen esittäneille ennen maanantaista valtuuston kokousta.
Ensimmäinen varsinainen asia oli opetuslautakunnan johtosäännöt muuttaminen. Johtosäännön 2§:n mukaan kahden jäsenen ja heidän varajäsenensä tulee olla ruotsinkielisestä kieliryhmästä. Aikaisemmassa valtuustokokouksessa päätetty opetuslautakunta ei siis täyttänyt ehtoja. Nyt kaupunginhallituksen esityksenä oli johtosäännön muuttaminen siten, että riittää että vain yksi jäsen ja hänen varajäsenensä ovat ruotsinkielisestä kieliryhmästä. Vantaan kaupunginvaltuustossa on kaksi RKP:n valtuutettua. Heistä toinen piti puheenvuoron ja teki esityksen kaupunginhallituksen esitystä vastaan. Toinen sitten kannatti, joten pääsimme äänestämään. Äänestyksen tulos oli selvä, vain pieni osa RKP:n kanssa samoilla linjoilla. Lopuksi RKP:n valtuutetut jättivät pöytäkirjaan eriävän mielipiteen.
Seuraava mielenkiintoinen asia oli kaupungin edustajien valitseminen MetropoliLab-liikelaitoksen johtokuntaan. Yllätys yllätys, paikat menivät täysin vaalituloksen mukaisesti. Tavallinen kansalainen tuskin tietääkään mihin kaikkeen äänestystulos vaikuttaa. Käytännössä Kokoomus ja SDP vievät tehokkaasti kaikki muut paikat. Näistä Kokoomus ja RKP ovat myös yhdessä Porvarillinen valtuustoryhmä. Saman kaavan mukaisesti valittiin vantaalaiset Keski-Uudenmaan pelastuslaitoksen johtokuntaan.
Näiden jälkeen päästiin varsinaiseen keskusteluun. Esille nousi Kehä III:n rahoitus Vantaan kaupungin talousarviossa. Idea on nyt se, että Vantaa jouduttaa Kehä III:n parannustöitä siten, että Vantaa rahoittaa 1. rakennusvaiheen, ja valtio maksaa osuutensa takaisin vuosina 2013 - 2015. Kuten hyvin tiedämme, niin tällaiset hankkeet kuuluvat valtiolle. Perussuomalaiset jättivätkin pöytäkirjaan lausuman, jossa tuomme tämän esille. Tämä ei tietenkään tarkoita sitä, että olisimme olleet ryhmänä hanketta vastaan. Itse olen ainakin alusta alkaen nähnyt Kehä III:n perusparannuksen äärimmäisen tärkeäksi hankkeeksi.
Timo Auvinen totesi, että hanke olisi pitänyt toteuttaa jo aikaa sitten. Hän toi lyhyesti esille sen faktan, että Vuosaaren satamasta päätettiin 2002 ja rakentaminen alkoi 2003. Silloin olisi pitänyt jo toimia. Kaivoin siinä samalla esille kuka mahtoi olla Lipposen toisen hallituksen liikenneministeri. No, Kimmo Sasi näytti siirtyneen tuolle pallille tammikuussa 2002. Tässä samalla on todettava, että kyllä läppäri on näppärä työväline kokouksissa, kun saa nopeasti haettua lisätietoja.
Aihe joka tapauksessa aiheutti kiivaan keskustelun. Hyvin paljon kerrattiin näitä vanhoja aikoja vuosituhantemme alusta. Siinä mm. Kimmo Kiljunen ja Jaakko Laakso kansanedustajina voivat osaltaan katsoa peiliin. Kumpikin oli kuitenkin samaa mieltä siitä, että myöhässä ollaan ja pahasti. Jotkut myös ihmettelivät miksi tästä jaksetaan keskustella ja vielä taas keskustella. Ilmassa oli siis jonkinlaista Déjà vu -ilmiö. Perussuomalaisten Mika Niikko kyllä ansiokkaasti totesi, että valtuustosali on täynnä uusia valtuutettuja, ja he eivät ole välttämättä kuulleet tätä keskustelua. Jaakko Laakso huusi väliin, että “siltä se kuulostaakin”, joka oli mielestäni aika röyhkeää. Tästä valtuuston puheenjohtaja huomauttikin myöhemmin, ja itse asiassa keskustelu oli niin värikästä, että tuli useita kehotuksia asiallisesta keskustelusta.
Toinen esille tuotu huomio oli valtion elvytysrahat. Vantaa käytännössä saa elvytysrahoja Kehärata-hankkeeseen. Nyt kysyttiin miksi sitä ei voisi saada myös Kehä III:n perusparannukseen. Torstaisessa valtuustoinfossa apulaiskaupunginjohtaja Peltomäki totesi, että näitä ei ole saatavissa. Kuitenkin esimerkkejä löytyi muualta päin Suomea, jossa paikkakunnat ovat saaneet rahaa useampaan hankkeeseen. Demareiden Jääskeläinen toi tässä esille väitteen, että Vantaan on liian kiltti, eikä aja omaa etuaan. Hän heitti kommentin “Kiltit tytöt pääsevät taivaaseen, tuhmat tytöt saavat kaiken haluamansa”. Kyseinen kommentti herätti hilpeyttä, ja nämä samaiset tytöt tulivat myöhemmin esille, jonka takia Lindtman antoi taas huomautuksen. Sama teema kyllä jatkui toisissa muodoissa.
Hämmästyttävintä tässä kaikessa oli puoluepoliittinen nokittelu. Kepulainen aluepolitiikka sai kuulla kunniansa, ja niin myös nykyinen maamme porvarihallitus. Demarit vain unohtivat, että he olivat hallituksessa silloin kun asialle olisi pitänyt oikeasti tehdä jotakin. Tämä tällainen on mielestäni kunnallispolitiikassa turhaa mylvintää vailla minkäänlaista järkevää tarkoitusperää.
Pidettiin neuvottelutauko, jonka jälkeen demareilla oli ponsi esitettävänä. Tähän yhtyivät eri valtuustoryhmät, ja niin myös perussuomalaiset. Käytännössä ponsi ei oikeasti sisältänyt mitään sellaista mikä todellisuudessa vaikuttaa mihinkään, vaan oli jonkinlainen kehotus kaupungin virkamiehille.
Suoraan sanottuna aika turhaa keskustelua aiheesta, jonka kaikki valtuustoryhmät yksimielisesti hyväksyivät. Ponsi tuskin vaikutti yhtään, sillä en usko, että tästä olisi missään tapauksessa jouduttu äänestämään. Pääasia on nyt se, että Kehä III:n perusparannus alkaa. Yksi miinus on kyllä heitettävä, sillä perusparannuksen ensimmäinen vaihe keskittyy tasoliittymien ja liikennevalojen poistamiseen Vantaankosken ja lentoaseman välillä. Tämä sama alue on ruuhkakeskus, joten sinne olisi heti ensimmäisessä vaiheessa pitänyt saada joukkoliikenteelle omat kaistansa. Joukkoliikenne jumittuu samalla tavalla kuin muu liikenne, sillä juuri tuolla välillä on puute joukkoliikenteen kaistoista. Tästä johtuen poikittaisliikenne ei toimi.
Seuraavaksi esillä oli asemakaavoja. Näitä oli useita. Hieman hilpeyttä herätti Siru Kauppisen viini ja jazz -kuvaukset. Kyseessä on siis vanha silkkitehdas Tikkurilassa. Sinne ollaan nyt rakentamassa asuntoja ym. Asuntojen osuus silkistä olisi maksimissaan 85 prosenttia, jota Kauppinen piti liian suurena. Hän piti aluetta Vantaan tulevan kulttuurisena keskuksena. Olen siinä samaa mieltä, että kulttuuri on tärkeää, mutta tämä oli mielestäni vähän turhaa mielikuvien luomista. Nämä sinne tulevat asunnot menevät varmasti kuin kuumille kiville, vaikka varmasti ovat hinnakkaita. Vantaan tarvitsee hyvätuloisia veronmaksajia, näin se vaan on.
Muissa kaavoissa esille tulivat mm. nuorten vapaa-ajan ja liikuntapalvelut. Perussuomalaisten valtuutettu Mika Niikko oli näistä hyvin huolissaan. Vasemmistoliiton Tyystjärvi suoranaisesti hermostui, kun Niikko totesi valtuustossa mahdollisesti olevan liian vanhoja päättäjiä, jotka eivät tunne moderneja liikunta- ja harrastusmuotoja. Täytyi kyllä olla samaa mieltä, sillä yhdessä tapauksessa puhuttiin ulkoilumaastoista ja kehuttiin hiihtolatuja. Muistan hyvin kuinka riemuissamme säntäsimme yläkoululaisina hiihtoladuille. Ongelma tässä nyt lienee se, että suunnittelu kohdistuu liian usein vain pikkulapsiin, jolloin nuoren kehityskaari sylilapsesta nuoreen aikuseen unohtuu. Niikko toi esille tarpeen huomioida tämä koko kehityskaari tasapuolisesti.
Demarien Sainio toi esille nuorten oman aktiivisuuden. Ilmeisesti hän viittasi siihen, kuinka ennen lapset ja nuoret rakensivat itse vapaa-ajanviettopaikkansa. No, nykyään lasten ja nuorten tekemät kyhäelmät puretaan hyvin nopeasti. Ei tämä vaan tänäpäivänä onnistu samalla tavalla kuin ennen. Toki nuorten omaa aktiivisuutta tarvitaan, mutta siihen pitää saada resurssit. Vantaalla oikeasti sijoitetaan huomattavasti turhempiin hankkeisiin, ja annetaan avustuksia kysymättä tuloksia.
Vihreät toivat myös esille virkistysalueiden viihtyisyyden. Puhuttiin mm. puskista ja penkeistä. Meinasin siinä vaiheessa pitää repliikkipuheenvuoron kertoakseni kuinka naapurikaupungissa juuri puskat ovat todettu vaaratilanteiden aiheuttajiksi Kaisaniemen-puistossa. Tämä olisi ehkä ollut turha vitsi, joten jätin sanomatta. Hämmästyin kyllä sitä väitettä, jossa todettiin puliukkojen oleskelun puistonpenkeillä olevan aivan normaalia. Sitä ei nähty ongelmana. Totta hitossa se on iso ongelma, ylipäätänsä alkoholisoituneet ihmiset kaduilla on ongelma. En oikein ymmärtänyt mihin tuossa taas viitattiin.
Asemakaavoissa pisti huolestuttamaan Simonkylässä tapahtuva muutos. Kyseessä on Malminniityn kerrostaloalue, jossa on VVO:n vuokra-asuntoja. Ylipäätänsä Simonkylän alueella on selkeitä sosiaalisia ongelmia, joiden ratkaisua ei ainakaan lisää vuokra-asuntojen lisääminen. Toisaalta idea on uusien rakentamisen ohella remontoida vanhat iänikuisen vanhat vuokratalot senioreiden asunnoiksi. En vain pysty uskomaan senioreiden pyrkivän tuohon lähiöön. Heille palvelut ovat avainasemassa, missä ovat Malminniityn palvelut?
Eniten koko kokouksessa järkytyin yhteen aloitteeseen. Vasemmiston johdolla luotiin aloite graffitimaalauksien lisäämisestä mm. Hämeenlinnantien varteen. Suurin osa valtuustosta allekirjoitti aloitteen, minä en. Eero Väätäisellä oli esittää erilaisia mallikuvia siitä millaisia graffitit voisivat olla. Yksi niistä oli jo vähän siihen suuntaan mitä olisin voinut hyväksyä, mutta muut eivät. Ilmeisesti tämä sai monet taipumaan tähän. Pelkään vahvasti, että graffiteista ei tule sellaisia mitä esitettiin vaan jotain aivan muuta. Kauheana esimerkkinä ovat olleet ne graffitit, joita jouduin näkemään kävellessäni kotia kohti pitkin Myyrmäenraittia. Sellaiset loivat slummitunnelmaa ja saattavat jopa aiheuttaa joillekin pelkotiloja. Nyt ne on onneksi maalattu harmaaksi. Valitettavasi harmaa pinta on aiheuttanut sotkemista, mutta samaa sotkemista oli myös sitä ennen, ja sitä vaan ei huomannut sen graffitin yhteydessä.
Tammikuun alku on ollut hyvin kiireistä. Pieniä muutoksia työrintamalla ynnä muuta sellaista. Siinä ohessa on tutustuttu entistä syvemmin Vantaan taloudelliseen tilanteeseen. Samalla myös luettu erilaisia mielipidekirjoituksia sekä vastattu lukuisiin sähköposteihin. Kaikkiin en yksinkertaisesti ole kerennyt vastata. Myös törkypostia tulee jonkin verran, ja näistä osa todella härskejä.
Mielipidekirjoituksista kommentoisin vihreiden Mikko Mäkelän kirjoitusta graffiteista. Myyrmäessä oli vuosikaudet graffititeoksia Myyrmäenraitilla alikulkujen kohdilla. Nyt ne on maalattu harmaiksi. Mäkelän mukaan tämä muutos oli huono. Itse taas olen päin vastaista mieltä. Muutama tuttu jossain vaiheessa ihmetteli Vaskivuorentien kohdalla alikulussa olevaa maalausta, kysellen asutko slummissa? Pahoittelen, jos loukkaan tekijää/tekijöitä, mutta minustakin se loi slummitunnelmaa.
En pysty ymmärtämään ajatusta, että nämä olisivat taidetta, tai edes sitä, että ne lisäisivät viihtyvyyttä. Olen hyvin kiinnostunut taiteesta, mutta ainakaan nämä eivät minu silmissäni täyttäneet taiteen määritelmää. Tiedän olemassa olevan ihan viihdettyviä, erittäin taiteellisiakin graffiteja. Nämä eivät olleet niitä, vaan varsinkin Vaskivuorentien kohdalla maalaukset viestittävät ihannoivasti gangstakulttuuria luoden slummimaista tunnelmaa. En kaipaa Myyrmäkeen tällaista. Eri asia, jos puhutaan oikeasti hyvin neutraaleista viihdyttävistä graffiteista.
Ennen kunnallisvaaleja ruodittiin aika reippaasti graffiteja. Toiset vaativat yhteiskunnan kustantavan seinät, joille maalata. Myös Mäkelän mukaan luvalliset graffitit vähentävät töhrimistä. Mutta, jos seinälle tehdään graffiteja, niin eikö se seinä ole silloin jo täytetty? Ainakin tässä tapauksessa, jos puhutaan näistä Myyrmäen alikuluista. Ei niihin väsätä heti päälle uutta. En myös edelleenkään ymmärrä vaatimusta yhteiskunnan tuesta, sillä nekin rahat revitään veronmaksajan selkänahasta. Näen yhä graffititaiteilijoiden olennaiseksi ongelmaksi sen, etteivät he pyri myymään omaa taidettaan. Sitä tehdään yleensä vain huvin vuoksi.
Mennään muihin asioihin. Kaupungin talousarviosta löytyy kohta, jossa korostetaan vieraskielisten oman kulttuurin vaalimista. Kaupunki siis käyttää rahaa, niin vieraskielisten oman äidinkielen opetukseen, kuin myös heidän oman kulttuurin ja perinteiden ylläpitämiseen. Ovatko nämä niitä tärkeitä menoja, joita veronmaksajat haluavat kustantaa? Edelleenkin näen assimilaation kannalta tärkeämmäksi suomen kielen opetuksen ja suomalaisen kulttuuriperinnön esille tuonnin. Jos puhutaan nyt maahanmuuttajieta niin oman kulttuurin vaaliminen on heidän oma tehtävänsä, ei yhteiskunnan. Pelkään tällaisen vain johtavan ilmiöön, jossa syntyy asuinalueita, jotka eivät tunnu Suomelta. Tarkoitan tällä maailmalta tuttua ilmiötä, joissa maahanmuuttajat pakkautuvat omille asuninalueilleen ja elävät siellä oman kulttuurinsa mukaista elämää. Hyvä esimerkki tästä on Yhdysvaltojen ulkomaalaiskorttelit kuten chinatownit.
Sitten yleistä luottamustehtävistä. Loppiaisena kävin perinteeksi muodostuneella kaupungin loppiasvastaanotolla. Tämä pidettiin nyt toista kertaa Energia-areenalla. Koko tilaisuus on synnyttänyt valtavaa kritiikkiä. Vantaan kiristyvässä taloustilanteessa tämä tuntuu melkoiselta rahan tuhlaukselta. Asia ei kuitenkaan ole näin mustavalkoinen. Itsekin suhtauduin tähän hyvin krittisesti, ja olen yhä sitä mieltä, että kustannuksissa pystytään säästämään. Kuitenkin kyseessä on sidosryhmätapaaminen. Kaikki markkinointia tekevät tietävät mikä merkitys tällaisilla tapahtumilla on. Kirjastossa työskentelevänä olen ollut vastaavissa eri kustantamojen tilaisuuksissa. Tämä on aivan normaalia, ja siitä on hyötyä. Juhlimiseksi tätä ei kyllä voi sanoa, ja kuluista pystyy kyllä säästämään.
Tänään maanantaina 19. tammikuuta on kaupunginvaltuutettujen koulutustilaisuus. Aiheina mm. talousnäkymät ja strateginen johtaminen, kuntalaki ja valtuuston käytännöt ja tietty niiden kannettavien tietokoneiden käyttöönotto. Hämmästelin viime syksynä puheita kannettavista, mutta kun kuulin millaisista paperimääristä oikein on kyse, niin en enää hämmästele. Kannettava maksaa hyvin nopeasti itsensä takaisin karsimalla turhia postikuluja. Ilmeisesti nämä kannettavat ovat leasing-koneita.
Huomenna seuraava koulutustilaisuus, mutta sillä kertaa Helsingissä. Kyseessä on kaupunkien valtuustojen yhteinen koulutustilaisuus, jolloin oletetusti aihepiiri on seudullinen. Pääasiassa kaupunginjohtajien puheita eri asioista, jotka kuitenkin nivoutuvat yhdeksi kokonaisuudeksi.
Torstaina sitten ensimmäin valtuustoinfo, jota seuraa maanantainen valtuuston kokous. Pakko myöntää, että näin ensikertalaisena tämä hieman jännittää. Jotkut väittävät ensimmäisen vuoden niin valtuustossa kuin lautakunnissa olevan opettelua. Varmaan näin onkin, mutta kyllä siinä on jotakin myös saatava aikaiseksi. Omaa ääntä on pyrittävä tuomaan eteenpäin.
Viime perjantaina meillä oli valtuustoryhmän kokous. Nyt ryhmähuoneen ovessa lukee Perussuomalaiset, ennemmin se oli Vasemmistoliiton huone. Puimme vielä lautakuntapaikkoja, saimme lisätietoa käräjäoikeuden lautamiesten toiminnasta jne. Tällä kertaa aika pitkä kokous, mutta siinä ainakin ratkesi muutama asia. Näyttää vahvasti siltä, että meillä on aika tehokas tiimi. Löytyy monelaista erikoisosaamista, jota uskon näkevämme myös valtuusto- ja lautakuntatyössä. Paikalla oli myös Vantaan Sanomien toimittaja, joka ohjasi meidät valokuvattavaksi valtuustosaliin. Näitä kuvia otettiinkin melkoinen määrä. Näköjään Perussuomalainen valtuustoryhmä kiinnostaa politiikan toimittajia.
Olen saanut useita kutsuja erilaisiin tilaisuuksiin. Valitettavasti työ, opiskelu ja luottamustehtävät vievät valtavasti aikaa. Oikeastaan varsinaista vapaa-aikaa ei juuri ole. Myyrmäkiseura kutsui turvallisuusiltaan. Olen vähän harmissani, etten pääse paikalle. Aihe on tärkeä. En ennen viime vuotta edes ymmärtänyt kuinka paljon näitäkin ongelmia on. Häiriökäyttäytyminen ja sitä kautta väkivallan uhka on todellinen. Ei sitä voi kukaan kiistää. Toivottavasi pystymme jatkossa tekemään Myyrmäestä entistä turvallisemman asuinalueen.
Kalapuikkokohu toi esille turvattomuuden kouluissa. Vaikka uutinen rapeista kalapaloista olikin lähes absurdi, niin siinä oli palanen huolestuttavaa kehityssuuntaa. Kaksi selkeätä asiaa ovat turvattomuus kouluissa ja kouluruoan riittämättömyys. Kumpikin asioita joihin pitää puuttua. Hassulta kyllä tuntuu poliisin vaivaaminen tämän takia, mutta emme todellakaan tiedä mitä oikeasti on tapahtunut. Minun kouluaikanani ei kuitenkaan ryhdytty mellakoimaan ja rikkomaan ikkunoita, jos näimme poliisin. Mitä oikein on tapahtunut?
Vielä yksi asia. Vantaan Sanomissa uutisoitiin Myyrmaanin laajennuksesta. Tämä on siis vielä suunnitteluasteella, mutta saattaa hyvinkin toteutua. Myyrmannin yhteyteen olisi tulossa Prisma. Tämä lisäisi liikennöintimäärää alueella. Syy tähän hankkeeseen on varmasti kiristynyt kilpailu. Myyrmanni ei enää vedä samalla tavalla asiakkaita kuin ennen. Jumbo ja Sello vievät asikkaat. Toisaalta Prismalle on myös selkeä tilaus, sillä Isomyyrissä oleva K-Supermarket ilmeisesti lopettaa. Tässä oli käsittääkseni taustalla ongelma vuokrasopimuksen kanssa. Ilmeisesti vuokrahinta olisi noussut melkoisesti, jolloin Kesko päätti lopettaa neuvottelut. En tiedä onko tilanne muuttunut. Joka tapauksessa suhtaudun positiivisesti Myyrmannin laajennukseen. Miten se sitten vaikuttaa asiakasmäärään, jää nähtäväksi.
Helsingin Sanomat uutisoi etteivät kunnat halua pakolaisia. Tässä uutisessa on heti isohko asiavirhe. Uutisen mukaan vastaanottokeskuksissa on yhteensä yli 300 myönteisen oleskeluluvan saanutta turvapaikanhakijaa. Ihan oikeasti, oleskelulupa ei ole sama kuin turvapaikka. Jos turvapaikanhakija ei täyty kriteerejä saadakseen turvapaikan, niin hänelle suoranaisesti räätälöidään oleskelulupa.
Tästä tilastosta löytyy tämän vuoden tilanne 9/2008. Siitä selviää mm. että turvapaikkahakemuksiin on tehty 1352 päätöstä. Näistä 69 on saanut turvapaikan, eli he täyttävät Geneven pakolaissopimuksen kriteerit. Nämä koostuvat pääosin irakilaisista ja venäläisistä. Tässä vaiheessa on sanottava, ettei yksikään somali ole saanut turvapaikkaa. Keitä nyt ovat ne yli 300 turvapaikan saanutta, jotka odottelevat vastaanottokeskuksissa?
Kopioin Maahanmuuttoviraston sivuilta yleisen perusteen, joka perustuu Geneven pakolaissopimukseen:
Turvapaikka annetaan, jos hakija oleskelee kotimaansa tai pysyvän asuinmaansa ulkopuolella siitä syystä, että hänellä on perusteltu syy pelätä siellä vainoa ja vainon syy on alkuperä, uskonto, kansallisuus, tiettyyn yhteiskunnalliseen ryhmään kuuluminen tai poliittinen mielipide.
Tuo on siis turvapaikan peruste. Silti myönnetään oleskelulupia suojelun tarpeen perusteella. Nämä oleskeluluvan saaneet, eivät siis täytä ylläolevia perusteita, jotta saisivat turvapaikan. Tässä tapauksessa tulkinta on väljempää. Puhutaan yleisesti aseellisista selkkauksista, ympäristökatastrofeista, kuolemantuomioista ja kidutuksesta. Kaikki toki ikäviä asioita, joista varsinkin kidutukseen pitää puuttua. Todellisuus kuitenkin on, että nämä oleskeluluvat myönnetään suurimmaksi osakseen aseellisen selkkauksen takia. Koska maassa saattaa olla jonkinlainen selkkaus, niin ollaan haluttomia palauttamaan ketään. Kuitenkin samoihin maihin palautetaan turvapaikanhakijoita muualta Euroopasta. Tässä tapauksessa oleskelulupaan riittää epäilys, eli ei tarvita varmuutta. Oleskelulupa eroaa turvapaikasta myös siksi, että turvapaikkastatus menetetään heti jos käydään lomailemassa kotimaassa, mutta oleskelulupaa ei. Ei myöskään silloin, jos oleskelupa on myönnetty suojelun tarpeen perusteella. Jos kerran oleskeluluvan saanut tarvitsee suojelua, niin miten hän voi käydä kotimaassaan? Minä en ainakaan ymmärrä tätä.
Oleskelulupia on myönnetty mm. Somaliasta tulleille 95 kappaletta. Kaikenkaikkiaan päätöksiä oli tehty 122, joista kaksi oli kielteisiä ja kaksi perusteettomia (+ yksi rauennut). Lisäksi 22 tapausta todettiin olevan Dublinin sopimuksen piirissä, eli heillä on prosessi käynnissä jo jossain muussa maassa. Käytännössä siis kaikki somalit saavat oleskeluluvan, mutta yksikään ei saa turvapaikkaa. He eivät siis ole pakolaisia. Vain irakilaisia vastaanotetaan enemmän, ja heistä 29 saa turvapaikan ja 131 siirretään Dublinin sopimuksen mukaan muuhun heidän asemaansa jo käsittelevään valtioon. Loput 157 ovat saaneet jonkinlaisen oleskeluluvan, joita tässä yhteydessä ovat siis
a.) suojelun tarve
b.) inhimillinen syy
c.) perheen jäsenyys
d.) tilapäinen
Näistä tämä tilapäinen oleskelulupa on se pahamaineinen B-lupa. Nämä ovat siis sellaisia, jotka eivät täytä kriteerejä mihinkään oleskelulupaa, mutta heitä ei vain haluta palauttaa kotimaahansa. Mielestäni tämä lupatyyppi pitää lopettaa kokonaan. Siis palautetaan ne, jotka ovat täällä täysin epärehellisin perustein.
Olennaista nyt on, että vain turvapaikka on Geneven sopimuksen mukainen käytäntö. Nämä muut ovat suomalaisten omia käytäntöjä, joiden olemassaolo voidaan hyvin kritisoida. Kaikkein ongelmallisinta tässä on se, että meille jopa tiedotusvälineiden kautta syötetään valheita. Noita yli 300 pakolaista ei ole olemassa, vaan suurin osa niistä on pakostakin pelkän oleskeluluvan saaneita.
Muut maat ovat rajoittaneet heidän vastaavia ehtojaan, josta johtuen tulemme saamaan entistä enemmän turvapaikkahakemuksia. Jos me emme rajoita omia käytäntöjämme, niin olemme nopeasti ongelmissa. Tilanne on siis se, että yhä useampi yrittää Suomeen, koska me olemme läntisen Euroopan liberaaleimpia maahanmuuttokysymyksissä. Tänä vuonna olemme jo myöntäneet elokuun loppuun mennessä samanverran turvapaikkoja, kuin viimevuonna, joka jo oli huippuvuosi. Verrataanpa vuosittain kaikkia myönnettyjä lupia (löytyy täältä):
vuosi turvapaikka suojelun tarve inhimillinen syy perheenjäsen tilapäinen
2006 38 85 163 33 299
2007 68 496 228 38 30
2008 67 302 117 18 22
Muutos on valtava, ja se on tapahtunut nykyisen hallituksemme ollessa vallassa. Turvapaikkoja myönnetään tänä vuonna varmaan kaksinkertainen määrä verrattuna vuoteen 2006. Suojeluntarpeen perusteella myönnetään mielettömästi enemmän oleskelulupia ja inhimillisen syyn perusteella vuonna 2007 huomattavasti enemmän, mutta tänä vuonna lukema päätyy varmaan samaan kuin 2006. Perheenjäsenyyden perusteella lukema pysynee suunnilleen samana. Huomattava ero tulee vastaan nk. b-lupien kanssa. Vuonna 2006 todettiin, että 299 saa tilapäisen oleskeluluvan. Nämä ovat siis niitä, joita ei vain haluta palauttaa, vaikka eivät täytä mitään perustetta saadakseen turvapaikan tai oleskeluluvan. Nyt lukema on murto-osa tuosta. B-lupalaiset ovat siis siirtyneet ryhmään oleskelulupa suojelun tarpeen perusteella. Tämä osoittaa sen, että käytännöt ovat muuttuneet radikaalisti.
Arvioiden mukaan tulemme saamaan tänä vuonna noin 3000 turvapaikkahakemusta. Se on enemmän kuin koskaan. Kun huomioimme, että nykyisin yhä suuremmalle osalle myönnetään turvapaikka tai oleskelulupa (ei tilapäistä, koska se ei oikeasti ole oleskelulupa), niin tulemme vastaanottamaan tänä vuonna enemmän tämän tyyppiä maahanmuuttajia kuin koskaan aiemmin. Nämä ovat vielä monesti täysin kouluttamattomia ja yleensä kulttuureista, jotka ovat kaukana meidän kulttuuristamme. Takuulla tulee yhä enemmän sopeutumisongelmia. Se aiheuttaa yhteiskunnallisesti kasvavan ongelman mihin pitää puuttua. Epäilen valtion puuttuvan siten, että kunnat pakotetaan ottamaan vastaan turvapaikan ja oleskeluluvan saaneita turvapaikkaa hakeneita. Tämä on suuntaus kohti kuntien alistamista, jota oikeastaan on tehty jo vuosikymmenet.
Saamme jatkossa nähdä samoja ongelmia mitä näemme ja kuulemme muualla olevan. Ranskan mellakat, Ruotsin lähiöt, joihin eivät viranomaiset uskalla mennä, Norjan, Saksa, Tanska, Iso-Britannia jne. Me olemme tekemässä samaa virhettä mitä nuo muut maat tekivät. Nyt ne yrittävät korjata virheitään, mutta ei taida oikein onnistua. Ainoastaan Tanska on pärjännyt jotenkin, mutta se edellytti Kansanpuolueen nousua. Kansa näkee ongelmat ensimmäisenä, eikä niitä hallinto pysty peittelemmän.
Sähköisen tiedonkulun aikana me suomalaiset saamme tietoa muiden maiden tilanteessa netin kautta. Valitettavasti perinteiset kotimaiset lehtemme eivät näistä asioista kerro kuin kierrellen siirtäen syyt toisten niskoille. Meillä olisi siis vielä mahdollisuus olla tekemättä virheitä. Muutama maahanmuuttaja pystytään helposti kotouttamaan, jos heillä on siihen haluja, ja tällöin varsinkin työtä tekevät kotiutuvat. Mitä enemmän otamme vastaan maahanmuuttajia, niin sitä vaikeampaa tämä on. Tällöin tulijat eristäytyvät omiin ryhmiinsä, jolloin he luovat oman yhteiskuntansa meidän yhteiskuntamme sisälle.
Työperäistä maahanmuuttoa ei nyt saa sekoittaa tähän, jos se perustuu siihen, että tulijat tosissaan tulevat tekemään työtä. Tilanne on siis aivan eri, kuin näiden turvapaikanhakijoiden kanssa. Tätäkin valitettavasti ollaan muuttamassa hallitsemattomaan suuntaan, koska meillä on mukamas työvoimapula, vaikka firmat irtisanovat väkeä ja työttömyysprosentin tiedetään laskusuhdanteen ja automatisoinnin takia nousevan.
Poliisi epäilee Suomesta lähetettävän tyttöjä ulkomaille ympärileikattaviksi. Suomessa kuten yleensäkin länsimaissa ollaan yksimielisiä siitä, ettei tyttöjen ympärileikkauksia hyväksytä. Niitä ainakin Suomessa tutkitaan törkeinä pahoinpitelyinä. Samoin pitäisi tehdä myös poikien ympärileikkausten kanssa.
En usko tämän länsimaisen näkemyksen olevan täysin vieras maahanmuuttajille. Päinvastoin, he kyllä tietävät, ettei tämä ole sallittua. Kielto ei kuitenkaan estä heitä silpomasta. Tässä perinteet menevät maallisen lain yläpuolelle. Toistan näkemykseni, jonka mukaan sellaiset vanhemmat, jotka asettavat kulttuurin tai uskonnon maallisen lain yläpuolelle, eivät ole kykeneviä ajattelemaan järkevästi. En siis pidä heitä kykenevinä huolehtimaan jälkikasvustaan. Ratkaisuna ovat huostaanotot.
Periaatetasolla näkisin järkeväksi, että pahoinpitelyrikokseen syyllistyneet lähetettäisiin takaisin kotimaahansa. Pakolaisten kanssa tästä ei tietenkään keskustella, sillä pakolaisstatusta pidetään pyhänä. Totuus kuitenkin on, ettei pakolaisstatusta myönnetä kaikille. Yllättävän suuri osa maassa olevista ovat toki saaneet oleskeluluvan, mutta sen voi saada lukuisilla eri perusteilla. Ne eivät tarkoita samaa kuin pakolaisstatus.
Perheet siis lähettävät tyttärensä kotimaan silvottavaksi. Tämä ainakin osoittaa sen, etteivät kyseessä voi olla oikeat pakolaiset, sillä kotimaan pitäisi olla vaarallinen paikka, jossa uhkana on poliittinen vaino, joka saattaa johtaa kuolemaan. Huomatan samalla ettei sota ole pakolaisuuden peruste. Mielestäni tämä kotimaahan lähettäminen täyttää kaikki perusteet purkaa pakolaisstatus jos sellainen on, ja jos sellaista ei ole, niin täyttyy samalla kaikki perusteet lähettää rikokseen syyllistyneet perheenjäsenet kotimaahansa.
Tässä on kuitenkin ongelma. Rikoksen uhria ei voi lähettää kotimaahansa, ei tietenkään. Jos vanhemmat lähetetään, niin taas on pelko siitä, että tyttö jää tyhjän päälle. Toisaalta vanhemmat ottavat riskin. Se riski on sellainen, joka ylittää viranomaistan puuttumiskynnyksen. Se riski tarkoittaa yksiselitteisesti sitä, ettei näillä vanhemmilla pidä olla lapsia. Valitettavaa, mutta totta. Huostaanotto on joka tapauksessa tällaisessa tapauksessa parhaaksi ajatellen lapsen kehitystä länsimaalaisen yhteiskunnan jäseneksi. Voisin rohkeasti väittää, että siteiden katkaisu vanhempiin saattaa olla vain hyväksi.
Tämän ongelman eteen on tehtävä töitä. Tämä on sen laatuinen ongelma, että sitä ei missään nimessä saa katsoa läpi sormien. Ongelmaa ei ainakaan pidä paisuttaa lisäämällä maahanmuuttoa alueilta, joissa tällainen silpominen on arkipäivää. Ongelma on ensin ratkaistava, ja sen jälkeen vasta mietittävä mitä tehdä maahanmuuton kanssa. Itse en hyväksy maahanmuuttoa sellaisilta alueilta, joissa länsimaista yhteiskuntaa pidetään pahuuden tyyssijana. Enkä hyväksy sellaista maahanmuuttajien tuloa, jotka eivät kunnioita uuden kotimaansa lakia.
Jäin miettimään Husein Muhammedin blogikirjoitusta. Jouduin tuomaan esille oman mielipiteeni, joka nyt vain on toisenlainen. Se on tässä: vanhemmilta, jotka ympärileikkauttavat lapsensa kulttuurisin tai uskonnollisin perustein, pitää lapset ottaa huostaan.
Ympärileikkaukset salliva lakialoite on räikeässä ristiriidassa länsimaisten arvojen kanssa. Me emme hyväksy lasten kurittamista, mutta meitä vaaditaan hyväksymään puolustuskyvyttömän lapsen silpominen. Näissä yhteyksissä uskonto tai kulttuuri asetaan lapsen yläpuolelle. Tämä herättää kysymyksen, ovatko nämä vanhemmat kykeneviä kasvattamaan lapsia? Mielestäni eivät ole. Jos oma kulttuuri tai uskonto nostetaan ihmisyyden tai maallisen lain yläpuolelle, on ensinnäkin kyseessä täydellinen sopeutumattomuus länsimaiseen yhteiskuntaan. Vaikka lakiesitys joskus menisi läpi, niin silti se on räikeässä ristiriidassa länsimaisen oikeuskäsityksen kanssa. Tällöin joutuisimme miettimään sitä, missä tapauksissa pahoinpitely olisi sallittua. Tämä ei saa olla kehityssuunta. Lapsi ja ennen kaikkea lapsen ihmisoikeudet on asetettava uskonnollisen tradition yläpuolelle. Lapsen ruumiillista koskemuutta ei pidä loukata, ja jos näin tehdään, niin tekijät on saatava vastuuseen tekosistaan.
Huolestuttavinta on, että tällaisia vaatimuksia lähdetään edes käsittelemään. Muualta lainatakseni niin tämä ”lakiehdotus edustaa epäterveen positiivisen erityiskohtelun äärimmäistä kulminaatiota ja osoittaa halveksuntaa koko länsimaista kulttuuriperintöä kohtaan, ja ekä ilmentää erittäin huolestuttavalla tavalla alistumistaipumusta. Minkään ryhmän positiivista erityiskohtelua ei voida oikeusvaltiossa ulottaa sellaisiin mittasuhteisiin, että dekriminalisaatiolla sallitaan loukata lastensa ruumiillista koskemattomuutta ja uskonnonvapautta - etenkään julkisen palvelujärjestelmän tuella.” Vaikka ympärileikkaukset tehtäisiin yksityisillä klinikoilla ja maksusta, niin ne silti rasittavat terveydenhuoltoa. Meillä on oikeasti tarvetta tärkeille kirurgisille operaatioille, eikä ole mitään syytä kuormittaa turhuuksilla yhtään sen enempää julkista kuin yksityistä terveydenhuoltoa.
Yksi ympärileikkauksia puolustava argumentti on se, että ympärileikkauksia tehtäisiin kuitenkin. Mikä argumentti tämä nyt oikein on? Rikoksia tehdään aina, vaikka laki ne kieltää. Pitäisikö tällä perusteella nöyrtyä ja hyväksyä väkivalta? Autoja varastetaan, vaikka laki sen kieltää. Jospa hyväksyisimme autovarkaudet. Samalla tavalla voitaisiin ratkaista vaikka minkälaisia ongelmia, mutta ovatko ne ratkaisut oikeastaan mitään ratkaisuja? Eikö tässä nyt taas kerran vain lakaista varsinainen ongelma maton alle?
Moni ehdokas miettii miten edetä. Mitä tehdä ja missä? Tehdään suunnitelmia siitä, missä olemme milloinkin. Samalla puhutaan vaikutusmahdollisuuksista netissä. Uusi Suomi onkin erinomaisesti vastannut ehdokkaiden haluun esittäytyä netin puolella. Blogipalvelu on toteutettu Wordpressillä, joka on ehkä yksi helpokäyttöisimmistä sisällönhallintajärjestelmistä. Itse olen käyttänyt Wordpressia jo muutaman vuoden, vaikka olenkin harkinnut siirtymistä Drupalin käyttäjäksi.
Netti on hyvä kanava näkyvyyteen, mutta se ei korvaa jalkautumista ihmisten pariin. Kaikki eivät käytä nettiä. Seniorien atk-opetus on minulle tuttua ja uskon tulevaisuudessa yhä useamman seniorin tarttuvan kiinni hiireen ja hyppäävän netin ihmeelliseen maailmaan. Kuitenkaan kaikille tämä ei ole mahdollista, eikä välttämättä löydy halukkuutta oppia uutta tai nettiä ei pidetä tarpeellisena. Eihän se välttämättömyys olekaan, mutta mukava lisä, joka helpottaa elämistä.
Rankin vaalityö tehdään ihmisten parissa. Olin eilen lauantaina Vantaan Hakunilassa jakamassa puolueeni lehteä, joka oli kääritty Vantaan Perussuomalaisten omaan esitteeseen. Samalla jaoin omaa esitettäni. Kysyntä on valtavaa, vaikka meillä ei nyt ollut telttaa vaan olimme vain liikenteessä.
Ehdokkaiden kanssa halutaan keskustella. Ihmisellä on huolia ja murheita, joista halutaan kertoa eteenpäin. Kaikilla ei ole sukulaisia tai sellaisia tuttavia, joille purkautua. Huomasin kunnallisvaaliehdokkaana olevani jonkinlainen tuki ja turva. Toisaalta toiset taas toivat esille niitä asioita, jotka ovat Vantaalla pielessä ja mitä niille pitäisi tehdä. Samalla käytiin lävitse politiikkaa laajemmin.
Hakunilassa keskustelua herätti mm. vanhusten palvelut, turvattomuus ja maahanmuutto. Hakunilalaiset kohtaavat jatkuvasti häiriökäyttäytymistä, johon myös itsekin törmäsin. Kritiikkiä annettiin mm. siitä, että maahanmuuttajien ja moniongelmallisten hyysääminen vievät varoja tärkeiltä terveyspalveluilta puhumattakaan vanhusten tarpeista. Samalla kritiikkiä tuli erilaisten kulttuuripalveluiden järjestämisestä, joita ei kuulemma järjestetä kuin tietyille ryhmille. Ihmiset ihmettelivät miksi järjestetään niin paljon monikulttuurisia tapahtumia, joihin heillä ei ole intoa. Samalla ihmeteltiin Helsingin Oopperaa ja sitä kuinka sille maksetaan tukea yli kuntarajojen. Itse en ole oopperaan tutustunut, mutta näin minulle kerrottiin. Jos tämä on totta, niin siihen pitää puuttua. Ei ole järkeä kustantaa sellaisia kulttuuritapahtumia, joihin ei ole osallistujia tai jos osallistujat kuuluvat vain johonkin marginaaliseen ryhmään. Tässäkin pitäisi toimia asukkaiden toiveiden mukaisesti.
Muutama hakunilalainen puhui myös moskeijasta. Huhupuheiden perusteella sellaista puuhattaisiin Hakunilaan ja rahoitusta vaaditaan julkiselta sektorilta. Toivon tämän olevan vain huhu. Ei julkisen sektorin pidä kustantaa kenenkään uskonnon harjoittamista.
Mielipiteitä on laidasta laitaan. Nuo ylläolevat ovat vain esimerkkejä. Ohimennen kuulin, että kaikki poliitikot ovat paskoja. Tämäkin on mielipide, johon täytyy olla syynsä. Ihmiset ovat pettyneitä politiikkaan ja poliitikkoihin. Ei ihmetytä ainakaan Vantaalla, sillä Vantaa on korviaan myöten veloissa.
Minulle tällainen jalkautuminen sopii. Haluan keskustella ihmisten kanssa ja ennen kaikkea kuunnella heitä. Tämä tekee vaalityöstä paljon mielekkämpää. Vaalityö on oikeastaan monen eri osa-alueen hallintaa. Pitää toimia netissä ja suoraan kontaktissa ihmiseen. Se vaatii sosiaalisia taitoja ja ennen kaikkea kykyä kuunnella toista. Se myös edellyttää terävää kritiikkiä ja vaihtoehtojen esille nostamista. Vaikka vaalityö on rankkaa, niin on se myös antoisaa.
Helsingin Jakomäki ei ole ainoa laatuaan. Minulle kerrottiin, että myös Vantaalla toimitaan samoin. Netistä löytyikin maininta, että Korson uimahallissa on myös erityiset vuorot maahanmuuttajanaisille ja -tytöille. Nina Suomalaisen blogissa Husein Muhammed, (ilmeisesti itsekin muslimi?), kommentoi ettei vuoroja tarvita, sillä suuri osa musliminaisista käy uimassa normaalivuorojen aikaan, mutta sitä ei vain huomata, sillä nämä pukeutuvat länsimaisittain. Epäilen kuitenkin vahvasti, ettei kyse ole suuresta osasta, vaan pienestä osasta. Kuitenkin olemme samaa mieltä siitä, ettei vuoroja tarvita.
Tiedossa on myös se, että vastaavanlaista apartheidiin verrattavaa toimintaa esiintyy muuallakin. Olisiko jo aika pistää kapuloita rattaisiin? Suurin ongelma tässä kaikessa on se, että järjestämällä tällaisia erityisiä muun uskoisia syrjiviä uimahallivuoroja, hyväksymme heidän kulttuurissaan olevat länsimaalaisuuden vastaisest asiat. Teemme mm. naisten syrjinnästä hyväksyttävää. Tarkemmin käytännössä hyväksymme sen, että uskonnollinen tai kulttuurinen yhteisö eristää omaan yhteisöönsä kuuluvat naiset yhteiskunnan ulkopuolelle. Tämä ei yksinkertaisesti kuulu Suomeen, eikä mihinkään muuhun länsimaahan.
Huhujen mukaan Jakomäen uimahallin spesiaalivuorojen taustalla ovat olleet Demarinaiset. En pysty huhua vahvistamaan, mutta onhan se suorastaan koomista, että naisjärjestö pyrkii edistämään maahanmuuttajanaisten eristämistä. Kaikkein koomisinta tässä kaikessa on se, että asiaa korostetaan väitteillä arvoliberalismista. Joudun heti korjaamaan, ettei arvoliberalismi tarkoita syrjintää, vaikka näköjään toisten mielestä se tarkoittaa.
Tämän keskustelun tohinassa on kuultu mainintoja siitä, ettei tämä ole mikään tärkeä asia. Miten niin ei ole? Kyllä tässä on kyseessä vakava ongelma, sillä jos tällainen hyväksytään, niin mitä on seuraavaksi hyväksyttävien asioiden listalla? Poikien ympärileikkaus ja seuraavaksi siirrytäänkin tyttöjen ympärileikkaukseen ja kunniamurhien hyväksyntään. Tässä ei pidä antaa tuumaakaan periksi.
30-vuotias vantaalainen filosofian ylioppilas, insinööriopiskelija sekä informaatio- ja kirjastopalveluiden merkonomi. Perussuomalaisten uusi kaupunginvaltuutettu Vantaalla.
