Lisätään avoimuutta, ja tuodaan esille mitä valtuuston kokouksissa oikeastaan puhutaan:
Valtuuston kokous venyi kolme ja puolituntiseksi. Tuntui välillä siltä, että vanhoja asioita kaivellaan esille aivan turhaa, vaikka asiasta ollaan tekemässä yksimielinen päätös. Lienee syytä hieman valaista valtuuston toimintaa.
Kaupunginvaltuusto käytännössä nuijii lävitse aiemmin valmistellut asiat. Aina silloin tällöin tulee vastaehdotuksia, joista joudutaan keskustelemaan ja lopulta äänestämään. Yleensä tehdään vain ponsi tai sitten lisätään pöytäkirjaan lausuma. Varsinainen työ tehdään jo paljon ennemmin lautakunnissa. Tämä menee oikeastaan samalla tavalla kuin eduskunnassa, jossa valiokunnat valmistelevat asiat.
Tiettyjä esityslistan kohtia käytiin lävitse jo viime torstaina pidetyssä valtuustoinfossa tai selostustilaisuudessa. Siellä tuli esille kysymyksiä, joihin vastaus annettiin kysymyksen esittäneille ennen maanantaista valtuuston kokousta.
Ensimmäinen varsinainen asia oli opetuslautakunnan johtosäännöt muuttaminen. Johtosäännön 2§:n mukaan kahden jäsenen ja heidän varajäsenensä tulee olla ruotsinkielisestä kieliryhmästä. Aikaisemmassa valtuustokokouksessa päätetty opetuslautakunta ei siis täyttänyt ehtoja. Nyt kaupunginhallituksen esityksenä oli johtosäännön muuttaminen siten, että riittää että vain yksi jäsen ja hänen varajäsenensä ovat ruotsinkielisestä kieliryhmästä. Vantaan kaupunginvaltuustossa on kaksi RKP:n valtuutettua. Heistä toinen piti puheenvuoron ja teki esityksen kaupunginhallituksen esitystä vastaan. Toinen sitten kannatti, joten pääsimme äänestämään. Äänestyksen tulos oli selvä, vain pieni osa RKP:n kanssa samoilla linjoilla. Lopuksi RKP:n valtuutetut jättivät pöytäkirjaan eriävän mielipiteen.
Seuraava mielenkiintoinen asia oli kaupungin edustajien valitseminen MetropoliLab-liikelaitoksen johtokuntaan. Yllätys yllätys, paikat menivät täysin vaalituloksen mukaisesti. Tavallinen kansalainen tuskin tietääkään mihin kaikkeen äänestystulos vaikuttaa. Käytännössä Kokoomus ja SDP vievät tehokkaasti kaikki muut paikat. Näistä Kokoomus ja RKP ovat myös yhdessä Porvarillinen valtuustoryhmä. Saman kaavan mukaisesti valittiin vantaalaiset Keski-Uudenmaan pelastuslaitoksen johtokuntaan.
Näiden jälkeen päästiin varsinaiseen keskusteluun. Esille nousi Kehä III:n rahoitus Vantaan kaupungin talousarviossa. Idea on nyt se, että Vantaa jouduttaa Kehä III:n parannustöitä siten, että Vantaa rahoittaa 1. rakennusvaiheen, ja valtio maksaa osuutensa takaisin vuosina 2013 - 2015. Kuten hyvin tiedämme, niin tällaiset hankkeet kuuluvat valtiolle. Perussuomalaiset jättivätkin pöytäkirjaan lausuman, jossa tuomme tämän esille. Tämä ei tietenkään tarkoita sitä, että olisimme olleet ryhmänä hanketta vastaan. Itse olen ainakin alusta alkaen nähnyt Kehä III:n perusparannuksen äärimmäisen tärkeäksi hankkeeksi.
Timo Auvinen totesi, että hanke olisi pitänyt toteuttaa jo aikaa sitten. Hän toi lyhyesti esille sen faktan, että Vuosaaren satamasta päätettiin 2002 ja rakentaminen alkoi 2003. Silloin olisi pitänyt jo toimia. Kaivoin siinä samalla esille kuka mahtoi olla Lipposen toisen hallituksen liikenneministeri. No, Kimmo Sasi näytti siirtyneen tuolle pallille tammikuussa 2002. Tässä samalla on todettava, että kyllä läppäri on näppärä työväline kokouksissa, kun saa nopeasti haettua lisätietoja.
Aihe joka tapauksessa aiheutti kiivaan keskustelun. Hyvin paljon kerrattiin näitä vanhoja aikoja vuosituhantemme alusta. Siinä mm. Kimmo Kiljunen ja Jaakko Laakso kansanedustajina voivat osaltaan katsoa peiliin. Kumpikin oli kuitenkin samaa mieltä siitä, että myöhässä ollaan ja pahasti. Jotkut myös ihmettelivät miksi tästä jaksetaan keskustella ja vielä taas keskustella. Ilmassa oli siis jonkinlaista Déjà vu -ilmiö. Perussuomalaisten Mika Niikko kyllä ansiokkaasti totesi, että valtuustosali on täynnä uusia valtuutettuja, ja he eivät ole välttämättä kuulleet tätä keskustelua. Jaakko Laakso huusi väliin, että “siltä se kuulostaakin”, joka oli mielestäni aika röyhkeää. Tästä valtuuston puheenjohtaja huomauttikin myöhemmin, ja itse asiassa keskustelu oli niin värikästä, että tuli useita kehotuksia asiallisesta keskustelusta.
Toinen esille tuotu huomio oli valtion elvytysrahat. Vantaa käytännössä saa elvytysrahoja Kehärata-hankkeeseen. Nyt kysyttiin miksi sitä ei voisi saada myös Kehä III:n perusparannukseen. Torstaisessa valtuustoinfossa apulaiskaupunginjohtaja Peltomäki totesi, että näitä ei ole saatavissa. Kuitenkin esimerkkejä löytyi muualta päin Suomea, jossa paikkakunnat ovat saaneet rahaa useampaan hankkeeseen. Demareiden Jääskeläinen toi tässä esille väitteen, että Vantaan on liian kiltti, eikä aja omaa etuaan. Hän heitti kommentin “Kiltit tytöt pääsevät taivaaseen, tuhmat tytöt saavat kaiken haluamansa”. Kyseinen kommentti herätti hilpeyttä, ja nämä samaiset tytöt tulivat myöhemmin esille, jonka takia Lindtman antoi taas huomautuksen. Sama teema kyllä jatkui toisissa muodoissa.
Hämmästyttävintä tässä kaikessa oli puoluepoliittinen nokittelu. Kepulainen aluepolitiikka sai kuulla kunniansa, ja niin myös nykyinen maamme porvarihallitus. Demarit vain unohtivat, että he olivat hallituksessa silloin kun asialle olisi pitänyt oikeasti tehdä jotakin. Tämä tällainen on mielestäni kunnallispolitiikassa turhaa mylvintää vailla minkäänlaista järkevää tarkoitusperää.
Pidettiin neuvottelutauko, jonka jälkeen demareilla oli ponsi esitettävänä. Tähän yhtyivät eri valtuustoryhmät, ja niin myös perussuomalaiset. Käytännössä ponsi ei oikeasti sisältänyt mitään sellaista mikä todellisuudessa vaikuttaa mihinkään, vaan oli jonkinlainen kehotus kaupungin virkamiehille.
Suoraan sanottuna aika turhaa keskustelua aiheesta, jonka kaikki valtuustoryhmät yksimielisesti hyväksyivät. Ponsi tuskin vaikutti yhtään, sillä en usko, että tästä olisi missään tapauksessa jouduttu äänestämään. Pääasia on nyt se, että Kehä III:n perusparannus alkaa. Yksi miinus on kyllä heitettävä, sillä perusparannuksen ensimmäinen vaihe keskittyy tasoliittymien ja liikennevalojen poistamiseen Vantaankosken ja lentoaseman välillä. Tämä sama alue on ruuhkakeskus, joten sinne olisi heti ensimmäisessä vaiheessa pitänyt saada joukkoliikenteelle omat kaistansa. Joukkoliikenne jumittuu samalla tavalla kuin muu liikenne, sillä juuri tuolla välillä on puute joukkoliikenteen kaistoista. Tästä johtuen poikittaisliikenne ei toimi.
Seuraavaksi esillä oli asemakaavoja. Näitä oli useita. Hieman hilpeyttä herätti Siru Kauppisen viini ja jazz -kuvaukset. Kyseessä on siis vanha silkkitehdas Tikkurilassa. Sinne ollaan nyt rakentamassa asuntoja ym. Asuntojen osuus silkistä olisi maksimissaan 85 prosenttia, jota Kauppinen piti liian suurena. Hän piti aluetta Vantaan tulevan kulttuurisena keskuksena. Olen siinä samaa mieltä, että kulttuuri on tärkeää, mutta tämä oli mielestäni vähän turhaa mielikuvien luomista. Nämä sinne tulevat asunnot menevät varmasti kuin kuumille kiville, vaikka varmasti ovat hinnakkaita. Vantaan tarvitsee hyvätuloisia veronmaksajia, näin se vaan on.
Muissa kaavoissa esille tulivat mm. nuorten vapaa-ajan ja liikuntapalvelut. Perussuomalaisten valtuutettu Mika Niikko oli näistä hyvin huolissaan. Vasemmistoliiton Tyystjärvi suoranaisesti hermostui, kun Niikko totesi valtuustossa mahdollisesti olevan liian vanhoja päättäjiä, jotka eivät tunne moderneja liikunta- ja harrastusmuotoja. Täytyi kyllä olla samaa mieltä, sillä yhdessä tapauksessa puhuttiin ulkoilumaastoista ja kehuttiin hiihtolatuja. Muistan hyvin kuinka riemuissamme säntäsimme yläkoululaisina hiihtoladuille. Ongelma tässä nyt lienee se, että suunnittelu kohdistuu liian usein vain pikkulapsiin, jolloin nuoren kehityskaari sylilapsesta nuoreen aikuseen unohtuu. Niikko toi esille tarpeen huomioida tämä koko kehityskaari tasapuolisesti.
Demarien Sainio toi esille nuorten oman aktiivisuuden. Ilmeisesti hän viittasi siihen, kuinka ennen lapset ja nuoret rakensivat itse vapaa-ajanviettopaikkansa. No, nykyään lasten ja nuorten tekemät kyhäelmät puretaan hyvin nopeasti. Ei tämä vaan tänäpäivänä onnistu samalla tavalla kuin ennen. Toki nuorten omaa aktiivisuutta tarvitaan, mutta siihen pitää saada resurssit. Vantaalla oikeasti sijoitetaan huomattavasti turhempiin hankkeisiin, ja annetaan avustuksia kysymättä tuloksia.
Vihreät toivat myös esille virkistysalueiden viihtyisyyden. Puhuttiin mm. puskista ja penkeistä. Meinasin siinä vaiheessa pitää repliikkipuheenvuoron kertoakseni kuinka naapurikaupungissa juuri puskat ovat todettu vaaratilanteiden aiheuttajiksi Kaisaniemen-puistossa. Tämä olisi ehkä ollut turha vitsi, joten jätin sanomatta. Hämmästyin kyllä sitä väitettä, jossa todettiin puliukkojen oleskelun puistonpenkeillä olevan aivan normaalia. Sitä ei nähty ongelmana. Totta hitossa se on iso ongelma, ylipäätänsä alkoholisoituneet ihmiset kaduilla on ongelma. En oikein ymmärtänyt mihin tuossa taas viitattiin.
Asemakaavoissa pisti huolestuttamaan Simonkylässä tapahtuva muutos. Kyseessä on Malminniityn kerrostaloalue, jossa on VVO:n vuokra-asuntoja. Ylipäätänsä Simonkylän alueella on selkeitä sosiaalisia ongelmia, joiden ratkaisua ei ainakaan lisää vuokra-asuntojen lisääminen. Toisaalta idea on uusien rakentamisen ohella remontoida vanhat iänikuisen vanhat vuokratalot senioreiden asunnoiksi. En vain pysty uskomaan senioreiden pyrkivän tuohon lähiöön. Heille palvelut ovat avainasemassa, missä ovat Malminniityn palvelut?
Eniten koko kokouksessa järkytyin yhteen aloitteeseen. Vasemmiston johdolla luotiin aloite graffitimaalauksien lisäämisestä mm. Hämeenlinnantien varteen. Suurin osa valtuustosta allekirjoitti aloitteen, minä en. Eero Väätäisellä oli esittää erilaisia mallikuvia siitä millaisia graffitit voisivat olla. Yksi niistä oli jo vähän siihen suuntaan mitä olisin voinut hyväksyä, mutta muut eivät. Ilmeisesti tämä sai monet taipumaan tähän. Pelkään vahvasti, että graffiteista ei tule sellaisia mitä esitettiin vaan jotain aivan muuta. Kauheana esimerkkinä ovat olleet ne graffitit, joita jouduin näkemään kävellessäni kotia kohti pitkin Myyrmäenraittia. Sellaiset loivat slummitunnelmaa ja saattavat jopa aiheuttaa joillekin pelkotiloja. Nyt ne on onneksi maalattu harmaaksi. Valitettavasi harmaa pinta on aiheuttanut sotkemista, mutta samaa sotkemista oli myös sitä ennen, ja sitä vaan ei huomannut sen graffitin yhteydessä.
