Kirjaudu

Ampumarata Vantaalle

Soininvaaran kirjoitus sai minut esittämään oman kantani. Pääkaupunkiseudulla on arvioiden noin 40 000 ampumaurheilua tai metsästystä harrastavaa. Määrä on todella suuri. Tällä joukolle ei ole tarjolla juuri mitään harjoittelumahdollisuuksia. Käytännössä ampumarata löytyy vain Santahaminasta, ja se on ymmärrettävistä syistä vain harvoin käytettävissä. Pistooliammunnalle löytyy joitain ratoja, mutta ne monesti rajoittuvat .22 kaliberin aseisiin. On toki olemassa yksityisiä ratoja, joilla voi ampua huomattavasti järeämmillä aseilla.

Ampumaradan puuttuminen lamaannuttaa reserviläistoiminnan. Olen itse jäsenenä Vantaan reserviläisissä. Itselleni jäsenyys on enemmänkin velvollisuus kuin harrastus. Koen ammuntataitojen ylläpidon yhtenä reserviläistoiminnan keskeisistä toimintamuodoista. Viikin ampumaradan sulkeminen on käytännössä jättänyt tämän oman onnensa nojaan. Viikin ampumarata suljettiin syksyllä 2005. Reserviläskiväärillä ei ammuta muuta kuin Santahaminassa, joten ase jää tyhjän pantiksi asekaappiin.

Viikin jälkeen suunniteltiin uutta rataa. Paikkana oli Kivikko, mutta tämäkin projekti kaatui. Syitä en ala luettelemaan, mutta mainitsen nyt kuitenkin, ettei tuo paikka olisi soveltunut muutenkaan. Pinta-alaltaan rajallinen tila olisi tehnyt radasta tyngän.

Vantaalla on lääniä. Meillä on alueita, joille voisi hyvin rakentaa ampumaradan. On olemassa alueita, joilla naapurusto ei juurikaan kokisi häiriötä. Tämä siksi, että meillä Vantaalla on tyhjää tilaa vaikka kuinka. Olemme kasvava kaupunki ja kasvuvaraa on. Nyt voisimme hyvin uhrata hieman pinta-alaamme ampumaharrastuksen puolesta.

Otan mielelläni vastaan ehdotuksia siitä, minne rata voitaisiin sijoittaa. Vaihtoehtoja on paljon, mutta tarvitaan asiantuntemusta ammuntaa harrastavilta ja mielipiteitä vantaalaisilta.

Kunnallisvaalit kiinnostavat

25.8.2008 15.24 | Johannes Nieminen | Politiikka

Viime viikonloppuna järjestettiin Myyrmäen maalaismarkkinat. Launtai meni hyvässä säässä, mutta sunnuntaina palattiin normaaliin kesään. Tänä kesänä vesisade on tullut tuttuakin tutummaksi.

Lauantaina liikkellelähtö venähti kohdatessani pienimuotoisen onnettomuuden. Akvaarioni oli yön aikana laskenut useita kymmeniä litroa vettä lattialle. Parketti meni uusiksi, ja tällaista tiivisteistä johtuvaa onnettomuutta ei normaali kotivakuutus korvaa. Onneksi vesimäärä oli vielä suhteellisen pieni, ettei se päässyt naapuriin asti. Tämä oli kuitenkin esimerkki arkisen elämän vastoinkäymisistä. Kaikkea voi tulla vastaan. Pelastin kalat pieneen akvaarioon, enkä todellakaan aio lopettaa harrastusta.

Markkinoilla jaoimme miltei tuhat Vantaan Perussuomalaisten vaalimainosta, joiden sisälle oli laittettu Perussuomalainen lehti. Täytyy olla tyytyväinen menekkiin. Teltalla riitti väkeä ja keskustelun aihepiirit liikkuivat terveyspalveluista yleiseen turvallisuuteen. Myös maahanmuuttopolitiikka ja EU-kysymykset tuntuvat kiinnostavan, vaikka ne eivät kunnallisvaaleihin niin vahvasti liity, vaikka niiden vaikutukset näkyvät.

Jotkut keskustelut olivat pitkiä. Minulta tentattiin mm. perussuomalaisten tavoitteita. Omat vaaliteemani poikkeavat Vantaan perussuomalaisten teemoista, jotka keskittyvät terveydenhuoltoon. Maalta muutamia vuosia sitten pääkaupunkiseudulle muuttaneena joudun vähän kinkkiseen tilanteeseen. Maalla terveydenhuolto on suuremmassa kriisissä kuin mitä pääkaupunkiseudulla. Vantaalla terveydenhuollon taso on siis tyydyttävä, mutta parempaan pitäisi pyrkiä. Toisaalta on pakko sanoa, että itse olen siinä mielessä onnellisessa asemassa, koska työpaikan kautta saan terveyspalvelut Tikkurilasta ja Helsingin yliopiston ylioppilaskunnan jäsenenä olen oikeutettu säätiön palveluihin.

Hammaslääkäripalvelut eivät toimi lainkaan. Tämä on koko pääkaupunkiseudun kompastuskivi. Vantaalla nerokkaasti päätettiin poistaa jonot olemalla ottamatta uusia jonoon. Ihmettelen mitä järkeä tässä on? Ei tämä poista varsinaista ongelmaa, sillä jonot varmuudella muodostuvat uudelleen.

Mikä sitten on oma vaaliteemani? Painotan turvallisuutta. Tilanne on luisumassa käsistä ja näemme jo jengikäyttäytymistä. Tämä on valtava riski, joka pahimmillaan voi johtaa samoihin ilmiöihin joita näemme jo Euroopassa. Ranskasta kuulemme jatkuvasti uutisia lähiöiden tapahtumista. Siellä on aivan normaalia, että autot palavat ja ettei ilta-aikaan kannata liikkua kaduilla. Voimme kohdata saman ongelman myös Vantaalla. Tässä ovat taustalla myös etnisyys. Valitettavan useasti törmäämme maahanmuuttajataustaisten nuorten ongelmiin, jotka heijastuvat yleiseen turvallisuuteen.

Valtava ongelma on myös jatkuva häiriökäyttäytyminen, joka korostuu kesäaikana. Alkoholismi on vakava ongelma. Myyrmäessä kauppakeskus Myyrmannin läheisyyteen suorastaan kokoontuvat läntisen Vantaan alkoholiongelmaiset. Tämä ei ole kuin se näkyvä osa ongelmasta, mutta tämä näkyvä osa pahentuu pahentumistaan. Tämä luo turvattomuuden tunnetta. Tähän Vantaan pitää kaupunkina puuttua.

Kerjäläisaalto jäi onneksi odotettua lievemmäksi. Myyrmäessä emme juurikaan ole kohdanneet Romanian romaneja. Alkukeväästä heitä oli aika paljon, mutta nyt he ovat siirtyneet jonnekin muualle. Joitakin ns. ruusukauppiata kylläkin tulee vastaan. Tämä muutos on positiiviseen suuntaan. En tiedä onko taustalla se, että olemme antaneet signaalin, ettemme hyväksy kerjäämistä, vai ovatko kerjäläiset vain levittäytyneet laajemmin, jolloin ongelma ei näy samassa mittakaavassa.

Markkinoiden suurin anti oli se, että kunnallisvaalit kiinnostavat. Yleisestiottaen ihmiset ovat kiinnostuneita siitä millaisia ratkaisuja puoleet tarjoavat. Kiinnostus näkyy voimakkaammin vanhemmassa väessä, nuoria ei markkinoilla näkynyt. Toki vastaan tuli myös ihmisiä, jotka manasivat politiikan ja poliitikot alimpaan helvettiin. Nämä eivät äänestä, joka on valitettavaa. Mikään ei muutu, jos et tuo ääntäsi kuuluviin. Eräs keskustelemaan tullut libertaari taas totesi, että kun olet äänestänyt niin turha valittaa. En oikein tiedä miten suhtautua tähän. Voisin kyllä esittää kysymyksen, että äänestitkö oikeaa ehdokasta? Jos ehdokas ei vastaakaan sitä kuvaa jonka on antanut, niin kyllä sille ehdokkaalle voi valittaa. Äänestä sitten seuraavalla kerralla toisin.

Nukkuvia on paljon. Edellisten kunnallisvaalien äänestysprosentti oli kauhistuttavan matala. Vantaa veti pohjat, vain 50,9 prosenttia äänioikeutetuista käytti valtaansa. Prosenttiluku nousi edellisistä kunnallisvaaleista, mutta lukema oli silti koko Suomen heikoin. Tästä on tehtävä se tulkinta, etteivät vantaalaiset luota poliitikkoihin. He eivät usko minkään muuttuvan. Jos Vantaalla menisi hyvin, niin voin väittää äänestysprosentin olevan huomattavasti korkeampi.

Äänestysprosentti voi myös nousta, jos tarjolla on vaihtoehtoja. Viime kunnallisvaaleissa perussuomalaiset eivät saaneet valtuutettua. Se oli pienestä kiinni, nyt tilanne on toinen. Tarjoamme todellisen vaihtoehdon, joka realisoituu äänimääränä. Uskon vahvasti perussuomalaisten pärjäävän Vantaalla aivan erionomaisesti. Tulokset näemme vaalipäivänä.

Nyt alkaa bloggaaminen

23.8.2008 21.59 | Johannes Nieminen | Yleinen

Aktiivisena Uusisuomi.fi:n lukija ei tarvinnut kauaa miettiä perustanko tänne blogin. Oma sivusto kyllä löytyy ennastaan, mutta jos jättää tarttumatta tilaisuuteen niin tilaisuus saattaa liukua ohitse. Näin tämäkin blogi näki päivänvalon.

Tervetuloa lukemaan mietteitäni kunnallisvaalien alla. Niin minun kuin varmaan kaikkien muidenkin tarkoituksena on olla mukana vaikuttamassa. Syyt varmasti eroavat toisistaan, mutta ilman syytä ei ole tarvetta vaikuttaa. Ehdokkaaksi ryhtyminen on oikeastaan vain harkittu loikka äänestäjästä eteenpäin. Ehdokas on äänestäjien luottohenkilö.

Tämän blogin lisäksi päivitän omaa sivustoani. Sitä sopii lukea, koska sillä on historiaa. Kesällä 2005 avasin blogin erään tuttavani kehotuksesta. Syksyllä 2006 blogi vaihtoi osoitetta. Se osoite on nykyinen. Selaamalla historiaa voi nähdä mikä milloinkin on askarruttanut ja miten olen muuttunut bloggaajana. Ehkä sieltä on havaittavissa myös poliittisen ajattelun selkiytymistä, jos oikein tarkkaan lukee.