Kirjoituksen otsikko herättää varmasti tunteita ja ärtymystä.
Facebook on mielenkiintoista seurattavaa. Porukka tekee statuspäivityksiä ja heittää linkkejä mielenkiintoisiin uutisiin, bloggauksiin jne. Toisaalta se on myös ajantuhlausta. Kuitenkin äskettäin eräs tuttavani pisti linkin kirjoitukseen, joka löytyi Kansallisen kivääriyhdistyksen nettisivuilta. En ota nyt mitään kantaa itse yhdistykseen, vaan sivuilla olleeseen mielenkiintoiseen kirjoitukseen.
Yhdistyksen tiedottaja ja varapuheenjohtaja Henri R Helanto tuo esille poliittisia näkemyksiä. Tarkemmin sitä mikä on politiikan ongelma. Keskeisessä roolissa on Kokoomus, jota Helanto on aiemmin pitänyt oikeistolaisen politiikan ytimenä Suomessa. Koska termiä oikeisto käytetään mitä erikoisimmissa yhteyksissä, niin tarkennataan nyt, että tässä yhtedessä sillä tarkoitetaan liberaalia oikeistoa, joka ei hyysää kansalaisia vaan tarjoaa yksilönvapautta ja taloudellista vapautta. Piikki osuu kirjoituksessa Kokoomukseen siksi, että kirjoittaja on pettynyt Kokoomuksen toimintaan.
Kun kirjoitusta käydään tarkemmin lävitse, niin todellisuudessa kirjoituksesta olisi voitu jättää Kokoomus puolueena pois, ja keskittyä varsinaiseen kirjoitukseen. Helanto tuo esille politiikan ongelmakohtia omalla tyylillään, jossa ei kumarrella. Monesta asiasta täytyy kuitenkin olla samaa mieltä. Puolueiden toiminta on sitä, että kerätään äänestäjiä. Hankalaksi tämän tekee se, että silloin äänestäjille yleensä luvataan jotakin. Tämä erilaisten asioiden lupaaminen johtaa yleensä siihen, että jaetaan lisää rahaa jonnekin. Tätä tehdään siitä huolimatta, että julkinen talous on menossa umpikujaan. Jotta emme päätyisi umpikujaan ainakin ministeri Wallin ehdottaa veronkorotuksia. Uutisessa Wallin niin sanotusti varottaa verotuksen kokonaisvaltaisesta kiristymisestä, mutta selkeästi ilmenee myös se, että Wallin haluaa lisää rahaa veronmaksajilta, jotta pöhöttynyt koneisto pysyisi käynnissä.
Jonkinlaisena matrana on pidetty maahanmuuton ylistäminen. Makarismi näkyy poliittiselle kentällä. Valitettava fakta vain on, että maahanmuuttajien huoltosuhde on selkeästi heikompi kuin kantaväestön. Jotta maahanmuutosta olisi hyöytyä työvoimapulaan, niin maahanmuuttajien huoltosuhde pitää olla parempi. Tässä vaiheessa on syytä kerrata mitä huoltosuhde tarkoittaa, sillä monilla on kuvitelma huoltosuhteen viittaavan vain väestön ikääntymiseen. Wikipediasta löytyy ihan selkeä määritelmä.
”Huoltosuhde eli taloudellinen huoltosuhde kuvaa sitä osuutta väestöstä, jonka työlliset joutuvat elättämään. Jos huoltosuhde on esimerkiksi 2, yksi työssäkäyvä joutuu elättämään kaksi työssä käymätöntä”
Kuten on todettu, niin julkinen talous on oikeasti kriisissä. Erittäin mielenkiintoisaksi tilanteen tekee se, että kansa vaatii julkisia palveluita. Tässä vastaan tulee pienoinen ristiriita. Tämän mukaan kansa vaatii jotakin, mutta poliitikot tarjoavat jotain aivan muuta. Kuitenkin vaaleissa poliitikot ja ennen kaikkea puolueet lupaavat yhtä sun toista. Osa lupauksista toteutetaan, mutta suuri osa ei. Näiden lupausten toteuttamiseen joudutaan ottamaan jostain rahaa, sillä raha ei kasva itsestään. Loppujen lopuksi poliitikot eivät lähde ulkoistamaan tai yksityistämään kovinkaan hanakasti, sillä se voi johtaa äänestäjäkatoon.
En tiedä olenko kovin väärässä jos sanon kansan vaatimusten johtuvan yksiselitteisesti poliittikkojen ja puolueiden lupauksista. Vaaleja ennen on uskoteltu kaiken olevan mahdollista, jolloin kansa uskaltaa vaatia yhtä sun toista. Tämä on aivan itsestään selvää. Tästä voisi vetää johtopäätöksen, että poliitikot ja puolueet huiputtavat kansaa. Kansallisen kivääriyhdistyksen Henri Helanto toteaa kyseessä olevan rahanjakopolitiikan johtuvan siitä, että tavallinen kansalainen ei välttämättä ymmärrä varojen otettavan heiltä ja palautettavan heille huonolla hyötysuhteella. Tämä huono hyötysuhde tekee kansan ärtyneeksi. Heille on luvattu jotakin, joka ei sitten toimi niin kuin luullaan. Kuitenkin puolueet jaksavat jankuttaa sosialidemokraattisen hyvinvointiyhteiskunnan puolesta. Vaikka kansa on pettynyt, niin tähän silti uskotaan.
Vapauden ihannointi ei ole Suomessa mitenkään suosittua. Meillä elää vahva usko keskusvaltiojohtoisuuteen, jossa julkinen sektori säätelee kaikkea. Helanto tuo esille sosialismin ja marxismin, ja samalla myös kansallissosialismin etc. Tosi asia on, ettei sosialidemokraatinen hyvinvointiyhteiskunta välttämättä ole kaukana tietyistä totalitaristisista suuntauksista vaikka konkreettisia eroja löytyy. Kyseessä on nimenomaan sosialidemokraattinen hyvintointiyhteiskunta, josta käytetään monesti lievempää nimitystä pohjoismainen hyvinvointiyhteiskunta.
Kritiikki on oikeutettua, ja sitä pitää tuoda enemmän esille. Meillä elää vahvasti mielikuva, että jos julkinen sektori ei tuota palveluita, niin palveluiden hinnat kohoavat pilviin ja syrjäytyminen näkyy yhä ikävämpänä. Se mielikuva unohtaa sen, että veroja peritään entistä vähemmän, sillä yhteiskunnan tehtävänä - kuten Helanto toteaa - on
rakentaa ja ylläpitää valtiollista yleishyödyllistä infrastruktuuria, taata kansalaisten perusturvallisuus ja perustarpeiden täyttäminen, sekä luoda mahdollisimman hyvät mahdollisuudet kansalaisille pärjätä itse, omalla työllään, älyllään ja aloitekyvyllään niin hyvin kuin mahdollista.
Tämä malli ei itse asiassa ole vielä mitenkään liberaali, sillä tässä ei pyritä minarkiaan. Kun verot ovat alhaalla, niin rahaa jää enemmän kiertoon, joka taas lisää yhteiskunnallista vaurautta. Se käytännössä lisää työtä ja mahdollisuuksia. Toisaalta pitää muistaa, että markkinataloudessa työvoiman kysyntä ja tarjonta tasapainottuvat. Työvoiman kysyntä ei voi pitkään olla suurempaa kuin tarjonta, koska palkat voivat vapaasti nousta kysynnän ja tarjonnan tasapainottavalle tasolle. Kuitenkin tämä tarjoaisi ihmiselle enemmän kannustetta hankkia lisätuloja. Nyt näitä lisätuloja verotetaan aika rankalla kädellä.
Fakta kuitenkin on se, että hyvinvointiyhteiskunta on kriisissä, ja kriisi halutaan ratkaista lisäämällä veroja. Kukaan ei uskalla puhua palveluiden järkeistämisestä ja supistamisesta. Väitän ettei tulevaisuudessa pystytä mitenkään ylläpitämään näin kattavia palveluita ilman ettei veroprosentti nousisi pilviin. Puhutaan aina säästämisestä, mutta eikö olisi syytä tehdä merkittävämpiä ratkaisuja ja supistaa turhia palveluita? Mikä puolue uskaltaisi puhua tämän vaihtoehdon puolesta? Samalla voitaisiin moraalisesti jättää romukoppaan yhteiskunnan poliittisille toimijoille annettavat tuet, ja muut avustukset pitäisi sitoa tuloksiin. Tämä tuloksiin sitoutuminen olisi oltava myös osa maahanmuuttopolitiikkaa.
Helannon kirjoituksessa on itse asiaa pohdittu yhteiskuntaa hyvinkin laajasti. Pitkissä ja laajoissa kirjoituksissa sanoma menee valitettavasti hieman hukkaan, sillä kirjoitusta ei jakseta lukea ajatuksella. Kärjistykset saattavat lisätä mielenkiintoa tai päin vastoin, lopputulosta ei välttämättä voi tietää. Luen mielelläni tällaisia kirjoituksia, kuten myös vastapuolelta. Eniten odotan tällaista kanssapoliitikoilta ja puolueilta. Olisi syytä saada puolueet näyttämään erilaisilta, kun nyt välillä tuntuu siltä, ettei näiden välillä ole suurtakaan eroa.
Tänään uutisoitiin Espoon kaupungin päätöksestä poistaa tupakkapaikat toimipisteidensä edustoilta. Tämä uutinen on herättänyt kiihkeätä keskustelua Helsingin Sanomien keskustelussa. En voi olla hämmästelemättä tupakoinninvastustajien fanaattista toimintaa.
On aivan selvää, että tupakointi on turhaa ja myös terveyshaitta. Kuitenkin jätetään täysin huomioimatta muut vastaavat ja ehkä pahemmatkin haitat. Tästä hyvänä esimerkkinä hajusteet, joilla lukuisat ihmiset ovat yliherkkiä. Tämä yliherkkyys saattaa olla niin vakavaa ettei tukehtuminen ole kaukana. Myös minä henkilökohtaisesti kärsin tästä, mutta onneksi yliherkkyys on lievää. Pienestä pitäen erilaiset hajusteet pistivät yskityttämään ja niiden tuoksu toi pahanolon. En tuolloin vielä kiinnittänyt asiaan huomiota, mutta kun vastaan tuli muita joilla on sama ongelma ja vielä pahempi sellainen, niin asia pisti mietityttämään. Tässä tupakanpolton fanaattisessa vastustamisessa ei huomioida esimerkiksi tätä ongelmaa lainkaan.
Pidän kuitenkin hajusteita kuin myös tupakointia jokaisen omana henkilökohtaisena asiana. Espoon kaupungin päätös johtaa siihen, että toimipisteiden edustat täyttyvät tupakantumpeista. Käytännössä tumppaukseen tarkoitettujen tolppien kieltäminen johtaa sotkemiseen. Entä mitä tapahtuu kun koko tupakointi kielletään jossakin paikassa? Helsingin rautatieasema on tällainen paikka. Kuinka hyvin on toiminut? Vartijoiden työmäärä on ainakin kasvanut. Sinänsä kielto on ihan ymmärrettävä rautatieasemalla - vaikka tämän pitäisi olla jokaiselle ihmiselle aivan selvää muutenkin - , eli siellä mistä kaukojunat lähtevät, mutta miksi se on pitänyt kieltää myös muualla? Ei siinä ole mitään järkeä. Kyse on vain täysin turhasta yksilönvapauksien rajoittamisesta.
Jos tupakka keksittäisiin nyt, se olisi samantien kielletty. Samaa sanotaan kahvistakin. Olen aika huolestunut siitä, että yhteiskuntamme tuella lisätään erilaisia kieltoja. Ihmisten turvallisuuden - ja myös omaisuuden - turvaaminen on yhteiskunnan olennaisin tehtävä. Kuitenkin on pohdittava sitä millä tavalla tehtävä toteutetaan ja minkälaisia vaikutuksia sillä on yksinlönvapauksiin, ja mihin asti suojelu voidaan viedä ettei puhuta holhoamisesta. Kahlehtiva vaikutus on yhtä kuin pelolla hallitseminen. Yhden kieltäminen johtaa toisen kieltämiseen, sillä kokoajan keksitään jotain korvaavaa.
Fanaattisuus näkyy keskusteluissa. Tupakka herättää tunteita, siinä unohtuu järki. Fanaatikot eivät näe mitään muuta kuin yhden ainoan puolen. He eivät myöskään osaa rinnastaa tai verrata tupakointia muihin ongelmiin, jolloin mittasuhteet karkaavat käsistä. Kuten jo aiemmin totesin, on tupakointi aivan turhaa. Myönnän kuitenkin itsekin polttavani muutaman savukkeen silloin tällöin. Päivittäisin tupakoinnin lopetin kesällä 2004, jolloin totesin ettei tässä ole mitään järkeä. Suosittelen lopettamista kaikille, mutta pakottaminen ei ole oikea toimenpide.
Palatakseni muihin ongelmiin voin vain ihmetellä esimerkiksi niitä hajusteita. Onko aivan pakko suihkuttaa tolkuttomasti? Minulle tämä tarkoittaa sitä, että esimerkiksi joukkoliikennevälineissä tulee yökkö olo. Onneksi yliherkkyyteni on vain lievää, mutta tunnen lukuisia henkilöitä, jotka eivät voisi edes ajatella liikkuvansa joukkoliikennevälineissä hajusteiden takia. Kaukojunien allergiapaikat eivät paljoa auta. Joku Helsingin Sanomien keskustelussa totesi, etteivät hajuvedet toisin kuin tupakka aiheuta syöpää. Välillä sitä myös pohtii yleissivistyksen tasoa, sillä eiköhän syöpää aiheuttavia ainesosia löydy vaikka mistä, ja tuskinpa hajuvedet ovat näiden ulkopuolella.
Entä alkoholi? Kaikki tietävät alkoholin ongelmat, jotka ovat mittasuhteiltaan huomattavasti suuremmat kuin mitä tupakka on. Miksi tästä ei nouse samanlaista älämölöä kuin tupakasta? Pohtikaa asiaa järjellä, unohtakaa tunteet.
Helsingin Sanomat kauhistelee suurperheiden asunnottomuutta. Tämä ongelma ilmenee varsinkin Helsingissä. Selkein yksittäinen ryhmä ovat somaliperheet. Helsingin maahanmuuttoviraston tulosalueen johtaja Kerstin Söderlundin mukaan perheissä voi olla jopa 10 - 15 henkilöä. Osastopäällikkö Mikko Luukkonen Helsingin kaupungin kiinteistöviraston asuntoasianosastolta pistää paremmaksi. Hänen mukaansa asuntoa hakevien joukossa on jopa 18 hengen perheitä. Luukkonen myös toteaa suurperheiden olevan etupäässä Afrikasta lähtöisin.
Välillä joutuu väistämättä pohtimaan miksi perheet kasvavat järjettömän isoiksi. Oma lähtökohtani on se, että perhettä ei perusteta jos siitä ei pystytä huolehtimaan. Tämä taitaa olla aika yleinen periaate länsimaissa. Poikkeuksia kyllä löytyy. Joka tapauksessa käsitykset perheen perustamisesta eroavat eri kulttuureissa merkittävästi. Afrikkalaisissa perheissä lapsiluku on suuri osittain siksi, että ehkäisyä ei käytetä tai tunneta, tai sitä pidetään jotenkin kulttuurin vastaisena. Lapset ovat Jumalan lahja, mutta jos Jumalan lahjat siirretään pelkästään yhteiskunnan maksettavaksi, on jotain pahasti pielessä.
Jumalan lahjaa ovat hyödyntäneet monet. Hyvä huomio löytyy korkeimman hallinto-oikeuden päätöksistä. Ulkomaalaisvirasto toteaa omassa päätöksessään hyvin yksiselitteisesti Jumalan lahjaa käytetyn ankkurilapsena. Simon Elo on blogannut tästä aiheesta aiemmin, joten tyydyn lainaamaan yhtä tiettyä kohtaa, joka on mielestäni hyvin kuvaava:
”B on ilmoittanut haluavansa muuttaa Suomeen ainiaaksi, koska tuntuu olevan parempaa elää yhdessä Suomessa. Hän on täsmentänyt olettavansa asian olevan näin, koska hänen poikansa ja veljensä asuvat siellä. Suomesta B ei kertomansa mukaan tiedä mitään. B on ilmoittanut, että he eivät voi viettää perhe-elämää Etiopiassa, koska hänellä ei ole työtä siellä. Suomessa se B:n mukaan on mahdollista, koska elämä siellä on ilmaista.”
Tästä pääsemme oivalla aasinsillalla takaisin aihepiiriin. Elämä on Suomessa ilmaista. Me emme välttämättä ymmärrä tätä, mutta kun asiaa katsotaan maahanmuuttajan näkökulmasta, niin tilanne on toinen. Meillä maksetaan asuminen, ja tuetaan muutenkin taloudellisesti. Erot eri maiden sosiaaliturvan välillä ovat suuret puhumattakaan palkkatasosta. Esimerkiksi täältä saatavat sosiaalituet saattavat vastata tietyissä maissa useiden kuukausien palkkaa. Elämisen kustannukset ovat kuitenkin suuremmat, mutta mitä väliä, sillä yhteiskunta maksaa. Pelottavinta tässä on se, että puskaradio näyttää jo toimivan. Myös Vanhanen näyttää heräävän, mutta ottaa tyypilliseen tapaansa asian hyvin lunkisti.
Joka tapauksessa jos alamme pohtimaan mistä saamme näille suurperheille asunnot, olemme aika tyhjän päällä. Maahanmuuttajataustaisten suurperheiden määrä kasvaa, eikä asuntoja ole. Valitettavasti ei ole myöskään sopivia grillejä, jotta pääsisi nauttimaan elämästä luonnon varassa. Hommafoorumilla esitettiin linkki Oikotien asuntoihin. Eiran rannasta saataisiin ostettua sopiva asunto yhdelle perheelle. 6h+kt+s+ parveke+2 terassia yhteensä 231 m². Velaton myyntihintakin vaivaiset 2 264 317,44 euroa. Pistetään yhteiskunta maksamaan, sillä monikulttuurinen rikkaus maksaa summan takaisin monin kerroin. Paitsi, että tämäkin asunto saatta olla liian pieni.
Eräs vaihtoehto olisi ostaa kokonaisia kerrostaloja. Kustannusten lisäksi saamme uuden ongelman. Syntyy taloja, joissa asuu vain maahanmuuttajia. Tämän jälkeen on kortteleita, joissa asuu vain maahanmuuttajia. Kohta on lähiöitä, joissa ei asu juuri ketään muita kuin maahanmuuttajia. Suomen kotouttamispolitiikka on pyrkinyt aivan toisenlaiseen ratkaisuun, eli hajasijoittamaan. Tämä ei ole tähänkään mennessä toiminut niin kuin olisi pitänyt. Jatkossa tilanne vain pahenee. Tässä vaiheessa sinisilmäisinkin suomalainen hoksaa että homma ei nyt mennyt niin kuin piti, vaan kohtaamme samat ongelmat kuin mitä on muualla. Jos Matti Vanhanen hoksaa mahdolliset ongelmat, niin pitäisi hoksata kaikkien. Kysymys onkin vain tahdosta muuttaa poliittisia linjauksia.
Epäilemättä maahanmuuttajataustaisilla suurperheillä on ongelmia. Meidän yhteiskuntamme on rakennettu hieman erilaiseksi. Tyypillisesti rakennetaan pieniä asuntoja, ja kun katsotaan asunnottomuutta yleisesti, niin nimenomaan pienistä asunnoista on eniten pulaa. Nämä suurperheet vievät ongelman muualle, eli peittävät todellisen asunnottomuusongelman. Jatkossa joudumme painimaan yhä enemmän tämän asian tiimoilla. Maamme johtavilla poliitikoilla olisi nyt näytön paikka.
Päätän sikainfluenssassa kirjoitetun bloggauksen sitaattiin, josta jokainen voi tehdä omat tulkintansa. Se liittyy vahvasti edellä mainittuihin ongelmiin, ja varsinkin KHO:n tapaukseen:
”En ole hirveän kiinnostunut, kun meiltä kysytään, että mistä te voitte tietää, onko hakijan tarina totta vai ei. Lähden siitä, että ihmiset ymmärtävät tilanteensa ja ovat oman asiansa asiantuntijoita.”
Katja Tuominen Vapaa liikkuvuus -verkoston aktivisti. Lähde HS 16.11.2009.
”Logiikalla tai niin sanotuilla järkiperusteluilla ei tämän vuoksi ole todellista merkitystä uskonnollisista kysymyksistä käytävissä keskusteluissa.” - Helsingin käräjäoikeus 8.9.2009
Karmea sitaatti, mutta valitettavasti täyttä totta. Kyseessä on oikeuden näkemys siitä, miksi Halla-aho piti tuomiota uskonrauhan rikkomisesta. Islamin mukaan Muhammed nai 6- tai 7-vuotiaan tytön, ja täytti avioliiton tämän ollessa 9-vuotias. Hartaan muslimin on noudatettava sunnaa, eli Muhammadin elämäntapaa. Tästä johtuen on ymmärrettävän loogista päätellä kyseisen uskonnon hyväksyvän pedofilian. Toisena vaikuttimena tähän näkemykseen voidaan pitää liiankin usein jopa mediassa kuulemiamme uutisia, joissa pikkulapsia on naitettu vanhoille miehille.
Länsimaisessa yhteiskunnassa on hyvin yleistä kritisoida asiaa kuin asiaa. Meillä sananvapauteen kuuluu myös pilkkaaminen, eli voimme vitsailla asiasta kuin asiasta. Näin sitä luulisi, mutta näin ei ole. Meillä on olemassa jonkinlainen kaksoisstandardi siitä mitä voimme sanoa. Voimme esimerkiksi haukkua kristinuskoa vaikka kuinka. Voimme erään bändin sanoitusten mukaisesti rinnastaa sen pedofiliaan ilman minkäänlaista loogista päättelyketjua. Tästä löytyy esimerkki, josta ei seurannut mitään. Jos otammekin kohteeksi islamin niin tilanne on toinen. Se tie johtaa rangaistukseen.
Välillä en voi kuin hämmästellä mitä yhteiskunnassamme tapahtuu. Saamme lukea bloginpitäjien tuomioista, joista vastaan tulee myös ehdottomia rangaistuksia. Toisaalta saamme lukea seksuaalirikoksista, joista selviää jopa ehdollisella rangaistuksella. Saamme lukea Itä-Suomen hovioikeuden päätöksistä, jotka suoranaisesti nostavat niskakarvat ylös. Luemme tänään 8. syyskuuta 2009 uutisen, jonka mukaan länsimaisessa sivistysvaltiossa bloggaajalla annetaan tuomio uskonrauhan rikkomisesta, eli yleisesti jumalanpilkasta, vaikka bloggaaja on päätynyt näkemykseensä hyvin ymmärrettävistä syistä.
Odotan käsittelyä hovioikeudessa. Halla-aho vie asian eteenpäin, uskoisin myös syyttäjän tekevän samoin. Jostain olen kuitenkin tyytyväinen. Uskoin ennen tätä päivää, että Halla-aho saa tuomion kiihottamisesta kansanryhmää vastaan, sillä nähdäkseni melkein mikä tahansa syy kelpaa tuomion perusteeksi. Nyt onneksi oikeus voitti.
Jokainen alkuperäisen kirjoituksen lukenut tietää mistä oikeasti on kyse. Yksinkertaisesti kaksoisstandardeista. Halla-ahon kirjoitus vertaili sitä, että toisesta kansanryhmästä saa sanoa vaikka mitä, mutta toisesta ei. Vaikka Halla-ahon vertauksessa toinen kansanryhmä oli suomalaiset, niin lehdistöstä löytyy myös muita oivia esimerkkejä. Amerikkalaisia, jolla viitataan Yhdysvalloissa asuviin, saa halventaa vaikka kuinka. On toki totta, että perinteisessä mielessä amerikkalaiset eivät varsinaisesti ole kansa, mutta yleisesti ottaen kansanryhmää voidaan tulkita väljemmin.
Jään edelleen pohtimaan uskonnon kritisointia. En uskalla enää väittää, ettei Joulupukkia ole olemassa. Se voidaan tulkita uskonrauhan rikkomiseksi. Monet lapset todella uskovat Joulupukkiin. Se on tunnekysymys, eikä siihen nykytiedon mukaan ole syytä puuttuu loogisella päättelyketjulla, sillä joku lapsi voi vielä loukkaantua.
Kaikki olennainen otsikossa. Halla-ahon syyttäminen on turhaa, sillä yllä oleva on kirjoitettu myös suomeksi Suomessa julkaistussa kirjassa. Toisekseen Halla-aho tarkastelee kaksinaismoralismia. Kyse on siis siitä kuka sanoo.
Yhtälailla voisin sanoa esimerkiksi jonkun Siikalan olevan perseverssi mies, joka pyrkii naristisesti tuomaan itsensä esilleä välittämättä… jne. Siinä voisin samalla verrata edelleen vaikka mihin. Kyllä yksilöllä pitää olla oikeus sanoa mielipiteensä puhumattakaan siitä, että pyritään vertailemaan kaksinaisstardardeja, kuten Halla-aho teki.
Kokoomuksen Tommi Ojala kertoo loisimisen olevan ruotsalaista geneettinen piirre jne… Vaikka asia esitetään humoristisesti, niin kysymys on oikeastaan aivan samasta asiasta. Saattoiko Halla-aho esittää vertauksensa humoristisesti? Joka tapauksessa asia on sama, joten kaiken järjen mukaan myös näemme Ojalan oikeudessa vastaamassa samoihin syytteisiin kuin Halla-aho. Tämä toki edellyttää Halla-aholle tuomiota. Jos mahdollisen tuomion jälkeen asiaa tulkitaan väljästi, niin kyse on selkeästi poliittisesta toiminnasta. Haastankin kaikki kirjoittamaan vastaavasti. Voitte valita sen mitä kritisoitte, minua ei se kiinnosta. Sananvapauden puolustajana haluaisin nähdä onko oikeus sama kaikille, vai onko kyse Animal Farmista, jossa toiset ovat tasa-arvoisempia kuin toiset?
Ps. Milloin veikkaatte tämän kirjoituksen katoavan?
Viime torstaina 20. elokuuta Vantaan kaupunginvaltuusto istui alas pohtien kaupungin tulevaisuutta. Seminaari pidettiin Vantaalla Laurea ammattikorkeakoulun tiloissa. Ensimmäinen säästö tuli siis vastaan siinä, ettei valtuusto tässä kriisitilanteessa lähtenyt seminaariin muualle Suomeen. Ennen tätä harrastettiin ahkerasti, ja käsittääkseni myös hyvin tasokkaissa kohteissa. Silloin siis paloi rahaa turhuuteen.
Seminaarin ohjelmassa oli mm. Vantaa-sopimus. Sen idea on poliittisten ryhmien yhteiset linjaukset siitä miten Vantaa selviää globaalista talouskriisistä, millaisia rakenteellisia muutoksia tehdään jne. Toisin kuin Vasemmistoliiton Jussi Saramo väittää, niin jokainen valtuustoryhmä oli valmis Vantaa-sopimukseen. Jokainen ryhmä myös edellytti siitä keskusteluja. Saramon propagandan mukaan Perussuomalaiset änkyröisivät vastaan, joka ei pidä paikkaansa. Perussuomalaiset tekivät myös esityksen sisältöön lisättävästä kohdasta.
Toimialoilta oli omat puheenvuoronsa. Apulaiskaupunginjohtajat kertoivat mistä ollaan valmiita säästämään. Heikointen säästöihin oli paneutunut maankäytön ja ympäristön toimiala, vaikka sieltä löytyy investointeja joiden toteuttamista voidaan tarvittaessa lykätä. Perussuomalaisten mielestä investointien suhteen pitää pohtia tärkeysjärjestys. On aivan totta, että taloudellisen kriisin aikana mm. rakentamisen hinta laskee. Meidän on siis edullista rakentaa mm. Marja-Vantaan kaupunginosa, mutta me voimme miettiä onko aivan tarpeellista rakentaa mm. erilaisia tienpätkiä ympäri Vantaata. Niiden toteutusta voidaan lykätä muutamalla vuodella jos on tarvis.
Sivistystoimi toi esille selkeimmät säästöt. Tarkemmin esille tuotiin vaihtoehtoja mitä voidaan tehdä. Esimerkkinä oli Vantaa-lisän korotus, ja sen muuttaminen ehdolliseksi. Tämä siis tarkoittaisi sitä, että varhaiskasvatuksessa päivähoidon sijasta panostetaan koteihin. Käytännössä siten, että jos lapsen vanhemmista jompikumpi on kotona, niin pyritään siihen, että lapset hoidetaan kotona. Päivähoito-oikeus on kuitenkin subjektiivinen, eli siihen ei kuitenkaan puututa. Vantaa kehittää korvaavaksi malliksi päiväkerhotoimintaa, jolloin lapset voivat olla tiettyinä päivinä päiväkerhossa. Samalla myös pyritään siihen, että taattaisiin sama päivähoitopaikka niille lapsille, jotka vanhemmat ottavat pois päivähoidosta siksi, että toinen vanhemmista on kotona. Tässä siis kaupunki tarjoaa porkkanaa, josta myös syntyy säästöjä. Harkinnanvaraisuus on tietty mukana, sillä ei ole mitenkään järkevää, että lapset ovat päivähoidon sijasta päihdeongelmaisen vanhemman kanssa kotona. Tässä yhteydessä vastaan tulee myös lastensuojelu.
Allekirjoittanutta eniten askarrutti kolmen terveysaseman järjestelmä. Sosiaali- ja terveyspalveluissa on siis tarkoitus siirtyä järjestelmään, jossa kolme terveysasemaa palvelee kaikkia vantaalaisia. Nämä terveysasemat olisivat Myyrmäessä, Tikkurilassa ja jossain Korso-Koivukylä-alueella. Tämä on siis pitkän tähtäyksen suunnitelma. Nyt puhutaan Länsimäen terveysaseman lakkauttamisesta. En koe sitä järkeväksi. Vantaa on yrittänyt tarjota kyseisen terveysaseman palveluita myös Helsingille, mutta siellä ollaan nihkeitä. Kuitenkin Länsimäen terveysasema toimii. Ei siis ole järkevää siirtää palveluita Hakunilaan, jossa terveysasema ei toimi. Hakunilassa painitaan lääkäripulan takia, johon kyllä löydän tiettyjä syitä, jotka jätän nyt mainitsematta.
Jokainen valtuustoryhmä piti seminaarin lopussa oman puheensa. Perussuomalaiset olivat Kristillisdemokraattien ohella ainoa, joka teki kaikkien seminaariin osallistuneiden nähtäväksi myös powerpoint-esityksen. Muut lukivat paperista tai puhuivat ympäripyöreitä, jolloin voidaan pohtia mitä oikeasti edes sanottiin. Muiden puheenvuoroista välittyi sellainen fiilis, että ”kaikille kaikkea kivaa, mutta jos ehkä säästetään”. Säästökohteet jäivät esittämättä, ja monesti todettiin myötäiltävän virkamiesten esityksiä.
Perussuomalaiset lähtivät liikkeelle siitä, että investointeja priorisoidaan. Kaikkea ei tarvitse tehdä juuri nyt (mm. sivistystoimen esityksessä tämä vastaava tuli vastaan erilaisten kiinteistöjen osalta). Olimme myös vahvasti ei-tarpeellisen omaisuuden myynnin kannalla. Ei kaupungin tarvitse omistaa kaikkia seiniä. Esitimme myös sosiaali- ja terveystoimen puolella ostopalvelusopimusten tarkastamista. Pidimme HUS:ia aika olennaisessa asemassa, sillä kulut kasvavat. Kaupunki voi aina vaatia ostopalvelujen suhteen säästöjä. Jos säästöjä ei tule, niin sopimukset voidaan kilpailuttaa uudelleen. Jos sopimukset on tehty siten, että hintataso voi nousta mielinmäärin, niin sopimukset on tehty heikosti. HUS:in puolella ongelmat ovat hyvin tiedossa kun tarkastelee miten HUS:n menot jakautuvat.
Perussuomalaiset eivät halua veroprosentin nostoa. Tätä vaativat Vasemmistoliitto ja Vihreät. Ensin on katsottava muut keinot. Innovatiiviset ratkaisut eivät ole kiellettyjä, vaan toivottavia. Emme myöskään halua rangaista vantaalaisia kiinteistöveronkorotuksen muodossa. Naapurimme Espoo nostaa veroprosenttia, meidän ei tarvitse seurata esimerkkiä, vaan pyrkiä pitämään Vantaa houkuttelevana. Verojen nosto ei ainakaan houkuttele ketään.
Perussuomalaiset ovat aiemmin vaatineet puuttumista mm. materiaalikeskuksiin, varikkoon, pikapainoon jne. Näistä pikapainon osalta suunnitellaan jo ratkaisua. Kun leasing-sopimukset päättyvät, niin tarve tarkastellaan uudelleen. Pikapainon tuotteet saadaan yksityiseltä sektorilta halvemmalla. Materiaalikeskus on myös turha. Mihin me tarvitsemme ns. vessapaperivarastoa? Toki siellä varastoidaan yhtä jos toista, mutta jos meillä on isot tukut vieressä, niin eikö olisi edullisempaa luoda sopimuksia? Nyt kaavailuissa on toimintojen yhdistäminen Helsingin kanssa, joka on askel parempaan, mutta voisimme toimia myös vieläkin paremmin.
Olemme myös ihmeissämme henkilöstömäärän kasvun kanssa. Tietyt toiminnot edellyttävät henkilöstömäärän kasvua, mutta ei kaikki. Toiminnanohjaushanke vähentää hallinnon henkilöstön tarvetta, joka tuo järkeviä säätöjä. Tietynlainen automatisaatio siis tulee vastaan. Henkilöstöresurssit pitää painottaa niihin toimintoihin, jotka kipeästi tarvitsevat lisäkäsiä. Väestön ikääntyminen luo tähän valtavia paineita.
Valtuustoryhmien ja virkamiesten puheissa ei otettu esille mahdollisesti vastaan tulevia lomautuksia. Nähdäkseni taloustilanne on se, että nämä voivat tulla väkisinkin vastaan. Perussuomalaiset eivät riemastu lomautuksista, vaan tarjoaa tilalle mahdollisuutta vaihtaa lomarahat vapaiksi. Tähän on perustellut syynsä, sillä lomautukset selkeästi heikentävät palvelutasoa, mutta lomarahavapaat antavat enemmän joustoa jos niitä voi pitää yksi kerrallaan usean vuoden aikana. Taloudellisesti nämä kummatkin vaihtoehdot ovat ikävä asia jokaiselle kaupungin työntekijälle eli sitä kautta myös minulle. Vaikuttaa siltä, että tämä asia on hyvin vaikea poliittinen kysymys. Se on ymmärrettävää, mutta mielestäni tätä ei pidä peitellä. Talouden kehitys määrittelee mitä tapahtuu. Toivon, ettei näihin toimiin mennä, ja jos mennään niin samalla toivon myös luottamushenkilöiltä joustoa, eli kokouspalkkioista luopumista tietyllä aikavälillä. Perussuomalaiset on myös jo edellisessä valtuuston kokouksessa tehnyt aloitteen yli kolmen tunnin kokousten lisäpalkkioiden poistamisesta. Jokaiselta yli kolme tuntia kestävältä kokoukselta juoksee lisäpalkkiot. Tästä aloitteesta saimme saman tien kommenttia populismista, mutta kyllä tämä on todellinen menoerä, ei sitä voi kukaan kiistää.
Yritin kirjoittaa lyhyesti, mutta paljon asiaa jäi sanomatta. Sanon vielä lopuksi, että Perussuomalaiset vaativat ns. piilopuoluetuen ja poliittisten nuorisojärjestöjen avustuksien lopettamista. Summa yhteensä reilut 100 000 euroa. Pidimme myös oopperan rahoitusta kyseenalaisena, sillä se ei hyödytä Vantaata. Jäämme mielenkiinnolla odottamaan sivistystoimen esitysten jatkoselvityksiä, sillä esitykset olivat hieman radikalimpia kuin mihin olemme tottuneet. Toivottavasti pääsemme sen suhteen hyvään ratkaisuun.
Tänään maanantaina Vantaan kaupunginvaltuusto päättänee taas kerran kuntaliitosselityksestä. Viimeksi päätettiin siitä, että tätä ryhdytään valmistelemaan. Nyt harpataan askel eteenpäin, askel jota ei enää tämän jälkeen voi astua taaksepäin. Tilanne on hankala. Mielestäni selvitys on ideana ok, mutta jokin mättää. Nyt esillä oleva kustannusarvio on erikoinen. En oikein tiedä miten siihen pitää suhtautua. Pelkään pahoin, että kustannukset kasvavat huomattavasti yli arvioidun.
Toinen olennainen päätös on seutuhallintoselvitys. Tässä vastaan astuu myös kustannukset. Jäin jo viime torstaisessa selostustilaisuudessa pohtimaan kuka maksaa ja mitä. Muistetaan tässä samassa, että kolmattakymmentä miljoonaa on tulossa alijäämää, tai jopa enemmän. Ensi vuosi näyttää myös kaamealta. Ei ole helppoa olla nyt tekemässä kipeitä monia koskettavia päätöksiä, mutta ne on tehtävä.
Eräs kysymysmerkki näissä edellämainituissa selvityksissä on myös poliittinen ohjaus. Ketkä luottamushenkilöt ovat mukana, ja millä perusteilla? Jos heitetään pelkästään poliittisten mittasuhteiden perusteella henkilöt ruoriin, niin sekään ei välttämättä toimi. Poliittisen ohjauksen pitää perustua myös osaamiseen. Kyseessä on kuitenkin selvitys, jossa pitää huomioida lukuisia asioita. Aivan kuin tehtäisiin mittasuhteiltaan tolkuttoman suurta ulkoistusta. Se on vaativaa. Mutta lähtökohtaisesti vantaalaisten ääni pitää saada kuulumaan.
Selvitystyö vie aikaa. Se ei ole valmis huomenna eikä ylihuomenna. Tarkemmin joskus ensi vuosikymmenellä. Sinä ainana voi tapahtua yhtä jos toista. Helsinki voi tulla toisiin aatoksiin, ja hyljätä koko homman. Samalla Vantaa taas voi tehdä muita johtopäätöksiä. Mikään ei ole yksinkertaista, ja mikä tahansa voi muuttua.
Kuten olen aiemmin todennut, niin en oikein nauti kuntaliitoksista. Monesti niitä markkinoidaan huonolla taloustilanteella. Tämä osuu hyvin kohdalleen Suomen velkaisimman kaupungin Vantaan kohdalla. Toisaalta meillä on vireilla erinäisiä hankkeita, jotka luovat uskoa tulevaan. Marja-Vantaa ja Kehärata ovat isoja hankkeita. Siihen päälle vielä Kehä III:n kunnostaminen (joka muuten töpättiin jo silloin kun Helsinki päätti Vuosaaren satamasta, sillä kunnostus olisi pitänyt hoitaa jo silloin). Eräs koominen näkemys oli joukkoliikenteen maksualueet. Eräs nimeltämainitsematon hyvin korkeassa poliittisessa roolissa oleva henkilö käytti taannoin perusteluina seutulipun häviämistä. Pokka ei enää pitänyt.
Mitä suurimmalla todennäköisyydellä selvitykset tehdään. Aikataulut ja rahoitus takuulla mättävät. Jos selvitystyö johtaa näkemykseen kuntaliitoksesta, niin lopullinen päätös pitää kuitenkin olla asukkailla. Kannatan kansanäänestystä. Ketään ei valittu valtuustoon päättämään Vantaan liittämisestä Helsinkiin. Se on sen mittakaavan päätös, että se ehdottomasti vaatii suorempaa demokratiaa. Jos perusteet ovat vakuuttavat niin mikäs siinä sitten.
Jään mielenkiinnolla odottamaan kokousta. Kuulemma varmaan lukuisia puheenvuoroja. Ne puheenvuorot ovat mediaa varten. Jokainen haluaa saada naamansa lehtiin. Todellisuudessa ryhmissä on jo päätetty miten edetään. Turhaa pitkitystä tiedossa, toivottavasti olen väärässä. Pitkät kokoukset tulevat veronmaksajalle kalliiksi.
En ole pitkään aikaan kirjoittanut juuri mitään maahanmuuttopolitiikasta. Minua ketuttaa liikaa, mutta avaan sanaisen arkkuni nyt. Tämä on tajunnanvirtaa siitä miten itse hahmottelen nykyisen tilanteen. Tällaista hahmottelua kannattaa itse kunkin tehdä.
Monia askarruttaa nykyisen maahanmuuttopolitiikkamme tulevaisuus. Astrid Thorsin masinoima laki on jo alkumetreillä osoittautunut epäonnistuneeksi. Tämä oli itsestään selvää, mutta sitä ei haluttu ymmärtää. Äänestäjät ymmärsivät, ja kirjoittivat nimensä Juha Mäki-Ketelän adressiin. Äänestäjät eivät silti saaneet näyttää tahtoaan, vaan heidät sivuutettiin. Nyt alkaa kuulua toisenlaisia äänenpainoja.
Kun lakia käsiteltiin eduskunnassa, ja kun sitä valmisteltiin, niin saimme myös kuulla soraääniä. Nämä eivät todentuneet eduskunnan äänestyksessä. Nyt kuitenkin mm. Kokoomuksen Zyskowicz ja demarien Rajamäki ovat esittäneet todella selkeää kritiikkiä. Merkittävintä tässä on kokoomuslaisen Zyskowiczin hyökkäys niin sanotusti oman hallituksen ministeriä vastaan. Todettakoon nyt, että jo paljon aiemmin Kokoomusnuoret ovat vaatineen Thorsin eroa. Tämä osoittaa nyt sen, että kriittinen näkemys ei olekaan Perussuomalaisten monopoli. Valitettavasti huomaamme pikaisesti, että muut eivät halua leikkiä samalla hiekkalaatikolla, koska suhtautuvat ennakkoluuloisesti Perussuomalaisiin.
Spekulointi on vahvaa. Miksi yhtäkkiä syntyy näin vahvoja suunnanmuutoksia? Viimeisimpien tutkimusten mukaan Kokoomus on yksi maahanmuuttomyönteisimmistä puolueista. Silti juuri Kokoomuksen parista on viime aikoina löytynyt kritiikkiä. Nähdäkseni tämä osoittaa sen, ettei puolue ole yksimielinen maahanmuuttopolitiikan suhteen. Toinen selitys on vieläkin loogisempi. Viime aikojen selvästi nähty trendi eli nimenomaan humanitaarisen maahanmuuton selkeä lisääntyminen on herättänyt tuntoja äänestäjissä. Vastaanottokeskuksia rakennetaan ympäri Suomea, eikä välttämättä mihinkään syrjään, vaan esimerkiksi Helsingin keskeisille huippuhyville asuinalueille. Kansa ei hyväksy, ja kansa on yhtä kuin äänestäjät. Yleinen mielipideilmapiiri tulee selkeämmin esille, jolloin Kokoomus tuntuu vastaavan äänestäjien näkemyksiin.
En yhtään epäile sitä, ettei kriittisiä näkökantoja löytyisi jokaisesta puolueesta. Monet jotenkin automaattisesti lukkiutuvat näkemyksiin, ettei kritiikkiä löydy kuin tietyistä puolueista. Kyllä sitä löytyy, mutta sitä ei välttämättä uskalleta tuoda esille. Jopa Zyskowicz on nostattanut suvaitsevaiston tuntoja, joten myös Beniä on syytetty rasismista. Myös ministeri Thors epäsuorasti viittaa rasismiin. Tämä pelko syrjäyttää rationaalisen ajattelun. Kuitenkin lähtökohtaisesti koen nopeat muutokset tällaisissa poliittisissa näkemyksissä pääosin äänien kalasteluna. Tämä siksi, että edessä on europarlamenttivaalit. Jotta tämä ei olisi pelkkää äänien kalastelua, niin pitäisi näyttää näkökannat toteen. Tässä on suuri riski sille, että äänet hajaantuvat, eikä mitään muutosta oikeasti tapahdu.
Mikä on se muutos mitä pitäisi tapahtua? Tämä on normaali kysymys. Ainakin minulta odotetaan yhtä jos toista. Sitten petytään, kun Johannes ei muuta valtiomme maahanmuuttopolitiikkaa Vantaan kaupunginvaltuustosta käsin. Tarkoitukseni tässä kirjoituksessa ei edes ole pureutua muutoksiin. Jussi Halla-aho on selkeästi tuonut esille muutamassa maahanmuuttopolitiikkaa hahmottelemassa kirjoituksessa mitä voitaisiin tehdä. Nähdäkseni tilanne on nyt erittäin vakava, jolloin näitä poliittisia ratkaisuja pitää tehdä. Nämä poliittiset ratkaisut eivät ole mitenkään sidoksissa muiden maiden ratkaisuihin, vaikka monesti niin annetaan ymmärtää. Lakimuutoksen yhteydessä Thors painotti, että nyt luodaan yhtenäistä linjausta eli yhdenmukaistetaan EU-maiden linja. Nyt on selvinnyt, ettei mitään yhtenäistä linjausta ole, eikä sitä ihan heti ole tulossa. Thors puhui potaskaa. Sidos muualle löytyy vain siitä, että jos muualla kiristetään maahanmuuttopolitiikkaa, niin se näkyy täällä humanitaarisen maahanmuuton lisääntymisenä.
Nyt olennaista on erottaa kaksi toisistaan eriävää asiaa; maahanmuuttopolitiikka ja jo maassa asuvien maahanmuuttajien tulevaisuus. Nämä toki ovat siinä mielessä sidoksissa toisiinsa, että maahanmuuttopolitiikan myötä maassa olevien maahanmuuttajien määrä kasvaa. On kuitenkin naiivia kuvitella maahanmuuttajien vain jotenkin sormia napsauttamalla katoavan yhteiskunnastamme. Miksi haluaisimme yhteiskuntaamme assimiloituneiden työtätekevien maahanmuuttajien poistuvan hyödyntämään jonkin muun maan kansantaloutta? Se ei ole mitenkään järkevää. Toinen kysymys on se, että meillä moni maahanmuuttaja omaa Suomen kansalaisuuden. Esimerkiksi somalivähemmistön määrä kaksinkertaistuu kun tarkastellaan Somalian kansalaisten sijasta somalia äidinkielenään puhuvien määrää. Kansalaisuuden voi myös saada vaikka kaikki ehdot eivät täyttyisi. Tässäkin toiset pääsevät sieltä missä rima on matalin ja toiset joutuvat tekemään kaikkensa päästäkseen riman ylitse.
Eittämättä sosiaaliturvan varassa elävät maahanmuuttajat ovat ongelma. Tätä ongelmaa ei pidä paisuttaa, joten siksi pitää pyrkiä vaikuttamaan maahanmuuttopolitiikkaan. Näkisin kuitenkin järkeväksi estää nykyisten maahanmuuttajien syrjäytyminen, sillä tämä on todellinen riski. Se on nähty niin Ruotsissa kuin esimerkiksi Ranskassa. Meillä ei ole mitään syytä kuvitella, ettei meillä kävisi samoin. Meillä takuulla käy samoin, mutta ongelmat on minimoitava. Tilanne kuitenkin on se, että meillä maahanmuuttajien määrä on suhteellisen pieni. Humanitaarinen maahanmuutto juuri nyt kasvaa, ja se vain lisää epäonnistumisen todennäköisyyttä entisestään. Nyt olisi syytä hoitaa tämän hetkiset ongelmat, tai edes osa siitä.
Olen monesti pohtinut miten pitäisi kotouttaa. Tämä termi kotouttaminen on nyt yhtä tyhjän kanssa. Se tuntuu olevan vain monikulttuurista liturgiaa, ei mitään muuta. Historiallisista syistä myös joudun miettimään miksi pitää ”kotouttaa”? Eivät ennenkään suuret teollisuuspohatat tarvinneet mitään kotouttamisohjelmia. Tilanne on nyt kuitenkin aivan toinen. Silloiset työtä tekevät maahanmuuttajat olivat yleensä Suomea lähellä olevista kulttuureista toisin kuin nyt. Kulttuurierot ovat kasvaneet merkittävästi, eli rautalangasta vääntäen; mitä kaukaisempi kulttuuri sitä hankalampaa kotoutuminen on.
Yksi helpoimpia tapoja kotoutua on työnteko. Tämän vuoksi työtä tekevät yleensä kotoutuvat suomalaiseen yhteiskuntaan muita helpommin. En ole tarkastellut eroja matalapalkka- ja korkeapalkka-alojen välillä, mutta jo pelkästään omin silmin voi todeta hyvissä hyvin palkatuissa työtehtävissä olevien integroituvan muita paremmin. Jos taas työtehtävät ovat niitä mitä suomalaiset eivät välttämättä halua tehdä, niin meillä on ongelma. Meille syntyy jonkinlainen uusi yhteiskuntaluokka, joka elää niukinnaukin pienellä palkalla ja tämä ryhmä on täynnä maahanmuuttajia. On itsestään selvää, ettei tällainen tilanne palvele yhteiskuntaan integroitumista, vaan voi ja hyvin todennäköisesti synnyttää jonkinlaista radikalismia, ehkä kapinamielialaa.
Kielenopetus on monesti tapetilla. Osittain kyllä syystä, sillä kielikursseille tulevien maahanmuuttajien välillä on tasoeroja. Ihan oikeasti, eivät he vain ole lutuisia maahanmuuttajia, vaan he ovat ihmisiä. Kuten meillä valtaväestössä, niin myös heillä on erilaiset kyvyt oppia. Tätä ei mielestäni ole huomioitu tarpeeksi hyvin, vaikka integroituminen yhteiskuntaan lähtee juuri kielen oppimisesta. Monesti kyllä kuulen vähätteleviä sävyjä suomen kielen tarpeesta, jota en pysty käsittämään. Vaikka itse työtehtävän hoitaminen ei välttämättä edellytä suurta kielitaitoa, niin meillä työyhteisö rakentuu sosiaaliseksi verkostoksi, johon sisään päästäkseen tarvitaan kielitaitoa. Tämä sosiaalinen verkosto nimenomaan toimii yhteiskuntaan sulauttavana. Jos elät omassa pienessä piirissäsi, niin varmasti vastaan tulee ongelmia.
Olen myös pohtinut mikä hyöty on maahanmuuttajille tarjottaville sosiaalisille tiloille. Monesti tai lähes aina ne ovat monikulttuurisuutta edistävin toimijoiden hallinnoivia, joten ne eivät välttämättä edistä integraatiota, vaan ylläpitävät maahanmuuttajien omaa kulttuuria ja ehkä luovat mielikuvaa, ettei tarvitse sulautua yhteiskuntaan. Mielestäni yhteiskunnan ei pidä tukea tällaista toimintaa, vaan pitää asettaa tulostavoitteita. Jos tästä ei ole hyötyä, niin ei tipu rahaakaan. Nyt liian helposti annetaan rahoitusta todella heppoisin perustein. Tulostavoite ei tarkoita sitä, että kirjoitetaan jokin raportti, jossa mielin kielin kerrotaan kaikkea kivaa, vaan täsmälleen sitä, että on tilastoitavaa faktaa ja hyvin selkeästi toteen näytettäviä tuloksia. Kuitenkin olen pohtinut julkisen sektorin hallinnoimien tyhjillään olevien tilojen kohtaloa. Näkisin kyllä järkevämmäksi käyttää tiloja kuin jättää ne käyttämättä. Tämä ylipäätänsä riippumatta siitä ketkä tiloja käyttävät, mutta kuitenkin siten, ettei purkutuomion saaneita kiinteistöjä remontoida vain tietyn tarkoituksen takia. Korostan tässä omaa halukkuutta tehdä jotakin, enkä yhteiskunnan tyhjää lompakkoa.
Vielä eräs tärkeä asia, eli miksi integraatio epäonnistuu. Edellä toin jo esille sen, että kasvava maahanmuutto lisää ongelmia, jos entisiä ongelmia ei ole ratkaistu. Tämä näkyy selkeimmin humanitaarisen maahanmuuton kanssa ja myös kiintiöpakolaisten osalta. Monesti valitettavasti maahanmuuttajat nähdään yhtenä ryhmänä, mutta oikeasti, kaikkien kanssa ei ole ongelmia. Edellä ja monissa aiemmissa kirjoituksissa olen tuonut esille sen, että kotouttamisessa ei välttämättä edes pyritä integraatioon, vaan monesti vain hehkutetaan monikulttuurin mahdollisuuksia ja pyritään turvaamaan maahanmuuttajan oma kulttuuri. Tässä tulee nimittäin vastaan se iso ongelma. Esimerkiksi hehkutuksen vuoksi maahanmuuttajat eivät ymmärrä mikä on soveliasta ja mikä ei. Suvaitsevaisto tekee karhunpalveluksen koko yhteiskunnalle.
Islamilainen ei välttämättä ymmärrä miten maallinen laki voi olla islamilaisen yläpuolella. Siihen päälle vielä kulttuuriset perinteet, jotka eivät välttämättä ole länsimaiselle yhteiskunnalle soveliaita. Kuitenkin heidän kulttuurinsa ja uskontonsa tärkeyttä on hehkutettu. Tällöin he eivät välttämättä ymmärrä mikä heidän kulttuurissaan tai uskonnossaan on länsimaalaisittain pielessä, joten he jatkavat entiseen malliin. Tämä jo pelkästään on niin iso ongelma, että meidän pitää viheltää peli poikki. Emme me voi ottaa lisää maahanmuuttajia, jos entisetkään eivät tiedä miten yhteiskunnassamme pitää toimia.
Palaan itsekeskeisesti omaan itseeni. Oma tavoitteeni Vantaan kaupunginvaltuustossa on tuoda esille selkeitä epäkohtia. Päätöksenteko on monesti sitä, ettei tiedetä mihin rahaa oikeastaan menee. Pyrin selvittämään juuri näitä asioita, mutta helppoa se ei ole. Nämä pitää tuoda äänestävien kansalaisten nähtäviksi. Olen täysin sitä mieltä, että jos emme muuta maahanmuuttopolitiikkaamme hyvin merkittävästi, ja jos emme paneudu nykyisten maahanmuuttajien kotoutumiseen, niin näemme lähivuosina muun maailman kokemat ikävät ilmiöt. Minulle ei ole selvinnyt miksi nämä ikävät ilmiöt eivät rantautuisi tänne. Moni suvaitsevaiston edustaja väittää ettei näin käy, mutta mitään ei kuitenkaan tehdä. Nyt jo pelkästään järkeä käyttämällä nähdään kustannusten nousu, puhumattakaan siitä mitä paljastuu julkisen sektorin budjetteihin piilotetuista kuluista. Kulut kasvavat, mutta yhteiskunnasta syrjäytyminen vain lisääntyy. Tämä on jotenkin niin ristiriitaista kuin olla voi, mutta se juuri kertoo toimimattomuudesta.
Europarlamenttivaalien ehdokasvalinnat ovat loppusuoralla. Näyttää siltä, että poliittisella kentällä on niin sanotusti musta lammas, jota muut pyrkivät potkimaan ja mollaamaan. Kuulostaa räikeältä rasismilta. Todellisuudessa tarkoitan nyt sitä, että meillä mitä ilmeisimmin tulevissa vaaleissa on mahdollisuus äänestää ehdokasta, joka ei ole sitoutunut mihinkään puolueeseen. Jussi Halla-ahon taakse on kerätty jo yli 3000 kannattajakorttia. Irvikielet puhuvat, että valitsijayhdistyksessä on enemmän jäseniä kuin Vihreissä tai Perussuomalaisissa
Kuten olen aiemmin tuonut esille, niin olen todella pettynyt Perussuomalaisten puoluehallituksen päätökseen jättää Halla-aho rannalle. Puolueen päättävistä elimistä minulle on informoitu tällaisen näkemyksen esille tuomisen olevan puolueen hajottamista, jota en nyt oikein pysty ymmärtämään. Joka tapauksessa Halla-ahon hylkääminen tuli selväksi jo ennen kuin kannattajakortteja oli ryhdytty keräämään. Nyt kortit ovat kerätty, joten pallo on Halla-ahon käsissä. Me odotamme, että äänestäjät saavat ehdokkaaksi sen ehdokkaan kenet he haluavat. Nykyinen puoluejärjestelmä ei välttämättä tarjoa siihen mahdollisuuksia, mutta onneksi meillä on mahdollisuus tuoda näkemyksemme esille keräämällä kannattajakortteja. Pelkästään valitsijayhdistyksen ehdokkaana oleminen näin erikoislaatuisissa vaaleissa on historiallista.
Kulttuuri on toki tärkeä osa suomalaista yhteiskuntaa. Kulttuurilta pitää kuitenkin odottaa tuloksia. Pitää olla tulostavoitteet, ja edes jonkinlainen pyrkimys rahoittaa toimintansa ilman veroista maksettuja yhteiskunnan tukia. Näkyykö tässä jotain passiivisuutta rahoituksen hommaamisessa, eli onko vain turvauduttu siihen, että yhteiskunta maksaa, eikä edes yritetä hankkia uusia rahoituskanavia? Menestyvät kulttuuritapahtumat tasan tarkkaan saavat yrityksiä sponsoreikseen jos haluavat. Monet haluavat, mutta monesti kuitenkin tämä on jotenkin nihkeää. Monesti miettii sitä, ovatko taustalla vielä vanhat kiihkososialismin tai taistolaisuuden haamut, jotka aikanaan elivät vahvasti kulttuuriväen parissa? Toivottavasti ei.
Pohdin hetken voiko kulttuuritapahtumien tukia pitää talouden elvytystoimina. Päädyin nopeasti tulokseen, että ei. Tapahtumat kyllä työllistävät ja pistävät rahaa kiertoon. Ongelma vain nyt on siinä, kuinka moni tavallinen ihminen pystyy ottaamaan osaa näihin tapahtumiin? Minulla on vähän sellainen pelko, että nyt säästetään nimenomaan kulttuurimenoista. Ja kyllä tässä kasvava työttömyyskin varmasti näkyy. Tämä saattaa johtaa kulttuuritapahtumien tulojen erittäin suureen laskuun. Tappion tekeminen ei ole järkevää, jolloin voidaan hyvin pohtia mielekkyyttä lähteä tekemään tappiota.
En näe järkeväksi ylläpitää verovaroin mitään sellaista mitä ei voida pitää yhteiskunnallisesti elintärkeänä. Vaikka olenkin kulttuuri-ihminen, niin suhtaudun vähän skeptisesti näiden kulttuuritapahtumien yhteiskunnalliseen tärkeyteen. Ylipäätänsä näin taantuman aikana pitäisi satsata peruspalveluihin, sillä yhteiskuntamme on rakennettu hyvinvointivaltioksi, jonka tehtäviin peruspalveluiden ylläpito kuuluu. Se taas on eriasia, onko tässä hyvinvointivaltiomallissa mitään järkeä.
Toinen erittäin tärkeä toimi on nyt investointien lisääminen. Taantuman ja ennen kaikkea laman aikaan on erittäin halpaa rakentaa. Viime laman aikaan Helsinki rakensi uusia asuinalueita ja pisti paljon muutakin uuteen uskoon. Vantaalla tätä ei osattu tehdä, mutta nyt näyttää siltä, että Marja-Vantaa rakennetaan. Tällaiset investoinnit maksavat itsensä takaisin. Ensinnäkin ne tuovat taantuman tai laman aikana työtä. Kuten tiedettyä, niin tällaisena aikana työpaikat monesti katoavat takamuksen alta, mutta tällaiset hankkeet tuovat uutta tilalle. Toisekseen nämä hankkeet tuovat jatkossa uusia veronmaksajia. Kuitenkin on sen verran käytettävä järkeä, ettei kaikkea kannata tehdä. Joku tienpätkä voidaan jättää rakentamatta, jos sen hyötysuhde on heikko, ja jos niitä rahoja tarvitaan muualla.
Olen monesti tuonut esille turvattomuuden. Vaalien aikaan kiinnitin mm. huomiota siihen, että nuorison parissa on havaittavissa selkeää jengiytymistä. Tämä näkyy mm. maahanmuuttajanuorten keskuudessa. Samoin yleinen häiriökäyttäytyminen on lisääntynyt, ja alkoholiongelmat näkyvät.
Myyrmäen eläkkeensaajat ry. oli lähettänyt Myyrmäen aluetoimikunnalle aloitteen, jossa he toivovat Matinea-elokuvien tapaisia päivänäytöksiä keskelle viikkoa. Vastaavia järjestetään lapsille viikonloppuisin. Perusteluissa tuli esille turvallisuustilanne. Lainaan pätkän aloitteesta:
Vanhempi väestö kokee Myyrmäen alueen niin turvattomaksi, että iltanäytäntöihin ei haluta tulla. Seurauksena on, että eläkeläisväestö ei voi nauttia elokuvan tarjoamasta kulttuurista.
Tämä tilanne on aika huolestuttava. Jos katsotaan Kino Myyrin ohjelmistoa, niin huomaamme ettei elokuvia lähetetä nuoremman väen näkökannasta kovin myöhään. Tämä vain lisää huolestumisen tasoa, sillä jos iltanäytännöt ovat Kino Myyrin sivuilla kerrottuina aikoina, niin kyse alkaa jo olla alkuillasta.
Mitä oikein on tehty turvallisuuden parantamisen puolesta? Minun silmiini ei ole osunut mitään, mutta sen sijaan olen omin silmin huomannut Myyrmäen turvallisuustilanteen muuttuneet aivan muutaman vuoden aikana. Toki Myyrmanni vetää puoleensa ostarilla notkujia, se on itsestään selvää, mutta tilanne luisuu käsistä. Jopa Myyrmannin tiloissa voi tulla vastaan eriasteisia vaaratilanteita. Tämän olen jo joutunut itse kokemaan.
Kun muistamme vielä, että Myyrmäkeä on pidetty yhtenä Vantaan rauhallisimmista kaupunginosista. Millaista mahtaa sitten olla muualla? Ehkä kyse rauhallisuudesta on vain jonkinlainen mielikuva, tai sitten vain historiaa. Suuntaus ei ole hyvä, ja sille pitäisi tehdä jotakin. Eri asia on, mitä kehityskululle voi tehdä? Turvallisuus kuuluu valtion hoidettavaksi, joten suurin osa työstä mitä kaupunki voi tehdä, on ennaltaehkäisevää.
30-vuotias vantaalainen filosofian ylioppilas, insinööriopiskelija sekä informaatio- ja kirjastopalveluiden merkonomi. Perussuomalaisten uusi kaupunginvaltuutettu Vantaalla.
